tiistai 27. helmikuuta 2007

Pai koirani mun...

PAI KOIRANI MUN...


Pai koirani mun....
Miten silmäsi sun
on uskolliset, syvät!
Sa et pettäisi,
sa et jättäisi,
kuten tekivät ystävät hyvät....

Pai koirani mun....
Nyt silmäsi sun
kuin ongelmoita kysyy:
sinä ymmärrät
vain ystävät,
jotka ijäti yksinä pysyy....

L. Onerva: Liesilauluja

perjantai 23. helmikuuta 2007

Subjektiivinen päivähoito-oikeus kannattaa säilyttää!

Pääkaupunkiseudun päiväkotien johtajilta on laajasti kyselty käsitystä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Enemmistö haluaisi purkaa lain. Tämä on ymmärrettävää usein alibudjetoidun päivähoitosektorin ammattilaisen näkökulmasta, kun joutuu tarjoamaan lapsirikkaalle alueelle muuttavalle työssäkäyvälle päivähoitopaikan hakijalle EI OOTA hänen hakiessaan hoitopaikkaa lähipäiväkodista.

Toisaalta hyvin harva vie isomman lapsensa hoitoon edes äitiyslomalla. Puolipäivätoiminta on silti järkevä ratkaisu monelle yli 3-vuotiaalle isolle siskolle tai veljelle jo sosiaalisten suhteidenkin kannalta. Edellyttäen, että hoitopaikka ei vaihdu. Muuttovaltaisella alueella sosiaalisten suhteiden verkosto ei välttämättä anna kotona olevalle vanhemmalle tukea tai isommalle lapselle leikkikavereita.

Itse äitiyslomalla ollessani en vienyt isompaa 2,5-vuotiastani hoitoon. Muistan kuitenkin elävästi, kun päiväkodin johtaja sanoi, että ei voi luvata lapselleni myöhemmin samaa päivähoitopaikkaa, kun siitä on kerran luopunut. Tämä varmaan vaikuttaa osan perheiden päätökseen pitää hoitopaikasta kiinni. Lapselle päivähoitopaikan vaihtuminen on isompi asia kuin aikuiselle työpaikan vaihtuminen.

Helsingissä on pitkäaikaistyöttömiä vanhempia, mutta suurempi osa pienten lasten vanhemmista kärsii pätkätyösuhteiden aiheuttamasta epävarmuudesta. Ei olisi kohtuullista, että lapsi joutuisi aina vaihtamaan hoitopaikkaa sen mukaan, missä päiväkodissa sattuu silloin olemaan tilaa, kun vanhemmalle on tarjolla töitä. Pitkäaikaistyöttömän lapsi tarvitsee myös virikkeellistä ohjattua ympäristöä ja toisten lasten seuraa.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ainoa oikeus, jota lapsiperheiltä ei ole säästötalkoissa viety. Ilman sitä ei olisi kotihoidontukeakaan. Valinnan mahdollisuus lapsen hoidon suhteen on oltava perheillä. Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus purettaisiin, niin ei päivähoitopaikkoja riittäisi sen paremmin lähipäiväkodista kuin nytkään. Päivähoidon niukkabudjetointi ei katoaisi mihinkään, vaikka hoitoa nykyistä pienemmälle joukolle tarjottaisiin. Päivähoito ei ole vain vastaus työelämän tarpeisiin. Se on myös yhteisöllistä lapsen ja perheen tukemista. Ennen kaikkea päivähoito on varhaiskasvatusta, johon lapsella tulee olla oikeus. Päätökset, jotka lisäävät yhteiskunnan kahtiajakoa, eivät ole sosiaalisesti kestäviä.

keskiviikko 21. helmikuuta 2007

Ihmisen kokoisia kouluja tarvitaan Helsingissä!

Koululuokka on yhteiskunta pienoiskoossa. Mitä tapahtuu kouluissa, tapahtuu myös yhteiskunnassa ja päinvastoin. Yhteiskunnan muutos alkaa perheestä ja viime kädessä jokaisesta meistä. Vanhemmat, jotka pystyvät tukemaan lastensa koulun käyntiä ja vanhemmat jotka eivät osaa tai jaksa vaikuttavat olennaisesti lasten asennoitumiseen ja koulunkäyntiin. En halua lasten luokkayhteiskuntaa, joka perustuu vanhempien sosio-ekonomiseen asemaan.

Kouluverkkotarkastelussa jättikoulut (yli 600 oppilasta) ovat saaneet oudon hohteen, vaikka vanhemmat toivovat lapsilleen pieniä tai keskisuuria kouluja, joissa oppilaantuntemus tukee oppimista. Onko lähikoulu lähellä? Kenellä on etuoikeus valita lapsensa koulu? Keskisuuren yhtenäiskoulun lakkauttamisidea ja tilojen luovuttaminen vähemmän tilaa tarvitsevalle ruotsinkieliselle koululle, on pähkähullu idea. Vanhempien on syytä puolustaa lastensa oikeutta opiskella yhteisöllisessä jopa 12-vuotisessa koulussa. Yhteistyössä poliitikkojen kanssa. Lähialueella yhteistyötä tarvitaan ainakin Kumpulan ja Soinisen koulun osalta. Lyhytnäköisiä ratkaisuja ei kannata tehdä. Ihmisen kokoisia kouluja tarvitaan Helsingissä lisää.

tiistai 20. helmikuuta 2007

Kouluterveydenhoito kuntoon!

Terveyslautakunta käsittelee tänään aloitteen yhteydessä kouluterveydenhuollon resurssointia. Esitys on, että odotellaan oppilaiden määrän vähentymistä ja sitten tarkennetaan tilanne. Valitettava asenne varhaistapuuttumista hokevassa Helsingissä.

Kouluterveydenhuolto pitää kiireesti saada edes valtakunnallisen suositusten mukaiseksi!Koululääkärin olen itse nähnyt 4 kertaa elämässäni kerran omien lapsieni tarkastuksissa ja kerran omalla työpaikallani Arabian peruskoululla. En voi olla erityisopettajana vetämättä mututuntumalla johtopäätöstä, että taitaa olla lääkäri kouluilla aika harvinainen resurssi. Aikaa on tuskin pakollisiin terveystarkastuksiin. Koululääkärit ovat lisäksi aika vaihtuvaa sorttia, joten asiakassuhteesta ei voida puhua.

Terveydenhoitajat, joille nuoret voivat myös kertoa huoliaan ovat kyllä kiven alla, sillä aika ei riitä kunnolla edes perustarkastuksiin. Toivon todella että vuositasolla lisäystä saadaan ja vuoteen 2013 mennessä vähintään valtakunnalliselle suositustasolle. Pääkaupunkiseudulla olisi perusteltua saada enemmänkin terveydenhoitajia kouluihin ajoissa auttamisen mahdollistamiseksi.

maanantai 12. helmikuuta 2007

Tervetuloa Vihreisiin Rouva Presidentti!

Tänään oli ilo katsoa kuuden uutisia. Kerrankin. Presidenttimme otti kantaa kuudetta ydinvoimalaa vastaan! Yes. Viimeinkin tulevaisuudelle vastuullinen valtiomies vai pitäisikö sanoa valtiohenkilö?Kiitos kestävän kehityksen kannanotostasi Tarja. Niitä tarvitaan lisää muiltakin kuin Vihreiltä. Tämä oli alku. Olet hatunnoston ansainnut. Et saanut turhaan ääntäni presidentin vaalien toisella kierroksella. Tervetuloa Vihreisiin Tarja!

lauantai 10. helmikuuta 2007

Junioriliikuntaa tulee tukea

Poikani futispelissä Käpa-hallissa. Ulkona -18 astetta, mutta sisällä yllättävän lämmin tekonurmikenttä. Kannustavia vanhempia riittää lastensa harrastukisen ympärillä Junioreidenliikuntaharrastusta pitää tukea juuri tässä vaiheessa, kun liikkumistottumukset muotoutvat elinikäiseksi. Liikkumisen pitää olla hauskaa ei tiukkapipoista. supervalmennus ei kuulu juniori-ikäisille. Hyvä meininki ja kaikki pelaa on tärkeämpää tulevaisuudenkin kannalta. Lasten ja nuorten liikuntaharrastuksien tukeminen on mielekästä kuntoliikunnan ja terveyden kannalta. Kilpaurheilun lajivalmennus taas voisi tulla ensisijaisesti sponsorirahoituksena.

Lasten mielenterveys vaarassa

On järkyttävää lukea Hesarista, että jopa vauvaikäisiä lapsia voi hyvinvointi Suomessa niin huonosti, että tarvitaan psykiatrista apua. Mielenterveysongelmia tuottava kierre on yleensä alkanut jo ennen lapsen syntymää. Suomessa on vahvasti vallalla myöhään puuttumisen periaate ja edelleen syyllistävä oletus siitä, että kaikilla perheillä on tukiverkostot kunnossa. Hoitotakuun kuuluu koskea myös lasten psykiatriaa! Ei äitiys vahvista heikoilla eväillä äidiksi tullutta. Useimmiten käy juuri päinvastoin. On korkea aika saada neuvolat ja päivähoito vahvistettua siten että varhainen puuttuminen ja tuki mahdollistuu. Herkimpiä kehitysvuosiaan elävä lapsi ei voi odottaa kuukausikaupalla jäämättä kehityksessä olennaisesti jälkeen. On kiire toimia.

perjantai 9. helmikuuta 2007

Lempiruokiani

Syön mieluiten kasvisruokaa, sillä siitä tulee kevyt olo ja ruoka maistuu todella hyvältä. Suosikkini tällä hetkellä on täytetyt paprikat. Ihastuin tähän italialaistyyliseen versioon nähdessäni sen. Ajattelin jakaa reseptin teidän kanssanne. Maukkaita ruokahetkiä!

Munakoisotäytteiset paprikakääröt

2 paprikaa
noin 500 g munakoisoa
oliiviöljyä munakoisojen paistamiseen
2 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
200 g tomaattimurskaa
1 rkl hienonnettua kaprista
noin 10 paloiteltua oliivia
suolaa
(pari viipaletta mietoa juustoa jokaisen käärön sisään)
Kuori paprikoista kova ulkopinta, poista siemenkota ja leikkaa paprikat pituussuunnassa 4-5 cm:n levyisiksi suikaleiksi. Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi ja paista palat kypsiksi kuumassa öljyssä. Valuta munakoisonpalat talouspaperin päällä niin, että liika öljy imeytyy pois. Suolaa kevyesti.

Poista oliiveista kivet ja paloittele oliivit. Hienonna kapris karkeasti. Leikkaa sipuli hyvin ohuiksi viipaleiksi ja kuullota öljyssä pehmeiksi ennen kuin lisäät soseutetun tomaattimurskan, oliivit ja murskatun kapriksen. Keitä matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia, tarkista suola ja lisää kypsät munakoisokuutiot. Sekoita ja anna täytteen kypsyä vielä muutama minuutti, jotta ainesten maku leviää tasaisesti.

Aseta hiukan täytettä jokaisen paprikaviipaleen päälle ja tee pieniä kääryleitä, jotka voi sulkea hammastikulla. Aseta ne uunivuokaan, valuta oliiviöljyä pinnalle ja kypsennä kuumassa, 180-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoa lämpiminä tai huoneenlämmössä.

Lähde: Maarit Enkovaara-Astraldi: Intohimona Italia (WSOY 2000)