lauantai 15. syyskuuta 2012

KOULUTUKSELLA EHKÄISTÄÄN SYRJÄYTYMISTÄ

Nuorten syrjäytymistä ja sivuunjäämiskehitystä voidaan ehkäistä myös koulutuksen keinoin Joustavaa valintaa ammatilliseen tutkintoon ei saa lopettaa. Se on monen motivoituneen, mutta keskiarvoltaan heikon ainoa toivo päästä kiinnostavaan ammattitutkintoon esim. harrastuneisuuden perusteella. Terveydelliset syyt ja diagnosoidut oppimisvaikeudet ovat monen nuoren arkea ja olleet merkittäviä joustavan valinnan kriteereitä. On tärkeää mahdollistaa joustava valinta edelleen 1. hakutoiveeseen ja toiseenkin, jos kyseessä on sama perustutkinto. Näin aiemmin toimittiin. Nyt suunnitellaan, että jatkossa toisen asteen yhteishaussa 10. luokilta ja ammattistartilta saisi 1. hakutoiveeseen 2 pistettä vähemmän kuin 9. luokalta hakeva. Tämä romuttaisi kymppiluokkien ja ammattistartin mielekkyyden. Kaksi hakutoivepistettä vastaa puolen numeron keskiarvoa. Jos kymppiluokkalainen haluaisi parantaa mahdollisuuksiaan päästä haluamaansa perustutkintoon, niin pitäisi nostaa vähintään kymmenen arvosanaa päättötodistuksesta! Tämä ei ole kovinkaan monelle 10. luokan oppilaalle realistinen tavoite. Halutaanko tukea vai rangaista? Ongelman ydin on, että ammatillisia perustutkintolinjojen aloituspaikkoja on yksinkertaisesti aivan liian vähän - erityisesti pääkaupunkiseudulla. Parempi ratkaisu olisi lisätä pienryhmiä ja 2-4 x vuodessa alkavia aloituspaikkoja ammatillisiin perustutkintoihin Tanskan mallin mukaisesti - erityisesti työvoimapulan aloilla. Tällöin nuorille ei tulisi kokonaista välivuotta jos ei opiskelupaikka ole heti toteutunut. Välivuodet jättävät jälkensä. Hyvässä ja pahassa.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Haasteita ja parannuksia sosiaalivirastoon!


Sosiaaliviraston raamibudjetti vuodelle 2013 on 1,289 miljoonaa euroa. Sillä järjestetään helsinkiläisten tärkeitä palveluja kaiken ikäisille. Palkankorotukset ovat uutena jo sisällä budjettiraamissa. Noin 8 miljoonaa euroa pitäisi säästää vuoden 2012 tasosta toimintaa tehostamalla! Kieltämättä haastava yhtälö väestön lisääntyessä.

Suurimmat haasteet ovat päivähoidon väestöennusteiden ja todellisten lasten lukumäärän kohdalla. Erityisesti ylimitoitetun kerhotoimintatavoitteen takia. Tilahankkeita pitäisi saada kiireesti käyntiin, mutta se edellyttää ajantasaisia väestöennusteita. Tosin kerhoja on suunniteltu edelleen ylioptimisesti lisättävän budjetin paikkaamiseksi. Kysyntä ei ole vastaavasti vielä lisääntynyt. Jos päivähoidon kerhopaikkojen kysyntä pysyy nykyisellään, niin päivähoidon budjetissa on tiedossa ainakin 8 miljoonan euron vaje.

Toinen iso haaste on toimeentulotuen ennuste: toimeentulotuen normien korotukset ovat lisänneet toimeentulotukimenoja, mutta esitys perustuu toimeentulotuen pitämiseen nykytasolla. Taloustilanne voi huonontua ja toimeentulotuen tarpeen ennustaminen vuodelle 2013 on tänä vuonna äärimmäisen vaikeaa.

Sosiaali- ja terveysviraston yhdistäminen on odotettu asia. Organisaatiomuutoksien alussa on turhaa odottaa säästöjä. Päinvastoin. Onnistuneeseen yhdistymisprosessiin kannattaisi varata resursseja, jotta erialiset työkulttuurit hitsautuisivat yhteen – asiakkaan parhaaksi.

Kärkihankkeet ohjaavat osaltaan budjetin valmistelua. Yhtenä kärkihankkeena on lapsiperheiden kotipalveluiden kehittäminen. Politiikassa kehittäminen tarkoittaa liian usein vähentämistä. Lapsiperheiden kotipalveluita pitäisi ennemminkin lisätä ja laajentaa. Kysyntää on. Tavoite on ensi vuonna lähes tuplata asiakasmäärä 1800 perheeseen. Se ei kerro, montako tuntia apua kukin asiakasperhe saa. Pääkaupungissa suvun tuki alkaa olla harvojen herkkua eikä ainakaan itsestäänselvyys lapsiperheiden arjessa. Lapsiperheiden kotipalvelujen asiakasmaksun pitää tukea matalaa kynnystä hakea apua ajoissa.

Budjettiraamissa on huolestuttavia tehostamishankkeita mm. lapsiperheiden palveluissa 17-18 -vuotiaiden lastensuojelulaitoksessa asuvien nuorten kohdalla. Säästöjen saamiseksi esitetään nopeaa ja tehokasta siirtymistä tuettuun asumiseen. Ehkä joku onnistuu. Jokainen meistä, jonka perheeseen kuuluu 17-18- vuotias nuori, tietää, että harva sen ikäinen on jo valmis asumaan omillaan. Saati sitten rikkonaisesta taustasta tuleva lastensuojelun sijaishuollon apua pitempään tarvinnut nuori. Säästötavoitteet eivät saa mennä lastensuojelun tavoitteiden edelle. Jos jo 17-vuotiaana ammattikoululaisena tai lukiolaisena joutuu kesken vuotta muuttamaan ja vastaamaan omasta arjestaan, niin opiskelu jää siinä selviämistaistelussa helposti taka-alalle. Lyhytnäköinen säästö voi tuoda ison haitan myöhemmin. Perhehoitoa lisätään, lastensuojelun laitoshoitoa vähennetään – toivottavasti ei kuitenkaan etupainotteisesti, vaan tarpeen mukaan.

Selkeämpiä tavoitteita saisi olla myös leikkipuistojen toiminnassa. Ei voi olla tarkoitus, että leikkipuistoista tulee vain pienimpien lasten kerhopaikkoja tai päiväkotien ulkoilualueita. Leikkipuistoja tarvitaan myös kotona olevan vanhemman ja pienen lapsen vapaana alueena ja alakoululaisten avoimen toiminnan tilana koulujen jälkeen ja loma-ajoina. Viikonloppukäyttöä voisi lisätä järjestöjen kanssa yhteistyössä erityisesti alueilla, joissa ei ole omaa nuorisotilaa.

Säästötavoitteista huolimatta myös parannuksia on esitetty moniin palveluihin:
Lastensuojeluun tulee lisää avohuollon työntekijöitä. Se on hyvä. Päivähoitopaikkojen ja -tilojen määrä kasvaa, Päiväkotiryhmiä pienennetään 3-vuotiaiden hoitokertoimen muutosta harventamalla. Ja päivähoidon kerhotoiminnan maksuttomuus jatkuu.

Päihdehuollossa laitospalveluista vähenee paikkoja kysynnän laskun vuoksi ja henkilökuntaa siirtyy avopalveluihin. Toivottavasti toimii. Ensi vuonna kehitysvammaisten laitospaikkoja korvataan kodinomaisemmilla asumispaikoilla. Vaikeavammaisten palveluasumista, henkilökohtaista apua ja päivätoimintaa lisätään.

Vanhusten palveluissa suunnitellaan ostopalveluiden ja pitkäaikaispaikkojen vähennyksiä. Olennainen kysymys onkin, tulee rinnalle avopalveluja riittävästi korvaamaan lisääntyviä tarpeita. Etupainotteisesti ei auta liikaa purkaa laitoshoitoa. Heitteille ei saa jäädä kukaan.

Vanhusten palveluissa parannetaan henkilöstömitoitusta lähemmäksi valtakunnallista suositusta. Viimeinkin. Tätä on odotettu! Toivon myös kuulevani miten näitä päätöksiä toteutetaan. Ollaan yhteydessä!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Manon- voimaannuttava ooppera!

Anna Netrebko on todella upea laulaja ja näyttelijä. En ole aiemmin ollut oopperan ystävä, mutta Metropolitan Oopperan Nauhoitetun version Manonina hän oli eilen aivan huippu. Mieletön pehmeä naisellisuus ja uskottavuus kaiken ikäisten miesten ihailun kohteena. Jules Massenetin oopperaan ei olisi voitu valita parempaa pääosanesittäjää. Siitä jäi vakuuttunut ja voimaantunut olo, josta riittää ammentamista arkeen.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Sosiaali- ja terveystoimi yhdistyy - VIIMEINKIN!

SOTE- seurantaryhmässä saan olla aitiopaikalla.Virkamiehistä koottu muutostiimi tekee pohjaehdotukset ja poliitikot muuttavat niitä mieleisekseen enemmistöpäätöksillä - tai hyväksyvät sellaisenaan. Enemmistö tarvitaan siihenkin. Ensi tiistaina sosiaalilautakunta käsittelee omaa lausuntoaan. Uskon sen muuttuvan pohjaehdotuslausunnosta. Joka toivottavasti myös muuttaa muutostiimin pohjaehdotusta koko uudistuksesta ja jatkossa.

Olennaista on saada ydinprosessien ennaltaehkäisy ja korjaavat toimet samaan osastoon, jotta osa-optimointi loppuisi. On ongelmallista, että päihde-ja mielenterveyspalvelut ovat erillään aikuissosiaalityöstä ja lastensuojelusta, jonka taustalla juuri nämä yleensä ongelmat ovat.

On aika hämmentävää, että hallinnolla on pohjaesityksessä kolme eri osastoa, joissa on yhteensä 1200 ihmistä tällä hetkellä töissä., kun substanssiosastoissa olisi jatkossa 2500 tai jopa yli 6000 henkeä! Hallinnon pitää tukea ydinprosessien toteutumista - ei hankaloittaa niitä.

Tätä prosessia ei kannata tyriä.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT TOIMIVAMMAKSI!


Sosiaali- ja terveystoimi yhdistyvät viimeinkin 1.1.2013. Resurssit eivät saa valua hallintorakenteisiin. Saman ydinprosessin ehkäisevän ja korjaavan työn johtamisen pitää olla samassa osastossa osa-optimoinnin pienentämiseksi. Olympiarengasmainen organisaatiomalli tukisi tätä parhaiten.

Organisaatio on sitä, miten palvelut on järjestetty. Asiakkaan ei tarvitse etukäteen tietää mitä palveluja tai hoitoketjuja tarvitsee. Ytimessä on ennaltaehkäisy ja ajoissa puuttuminen. Korjaava työ ei saa syödä ennaltaehkäisyn voimavaroja. Varsinkaan elämän alkutaipaleella.

Varhaiskasvatuksen paikka jää vielä omaan linnakkeeseensa. Toivottavasti se löytää myöhemmin paikkansa sivistystoimesta omana perusopetukselle rinnakkaisena, mutta ei alisteisena yksikkönä. Myönteistä on, että leikkipuistot ovat jatkossakin oma yksikkönsä. On tärkeää, että varhaiskasvatus ei vie leikkipuistojen tiloja koululaiset unohtaen. Kesätoimintaa pitäisi lisätä myös ohjatusti pienten koululaisten tarpeita ajatellen. Päivittäin tai viikoittain käytettävän palvelun tulee olla lähipalvelu.

Vanhusten ja vammaisten palvelujen yhdistyminen samaan osastoon on hyvä. On kuitenkin varmistettava, että myös vammaisten lasten, nuorten ja heidän perheidensä tuki toteutuu oikea-aikaisesti ja ikätasoisesti. Kotiin tarjottavien, avo- ja laitospalveluiden yhteistyö tulee parantua.

Nuorisotakuu velvoittaa ehkäisemään nuorten sivuunjäämiskehitystä nykyistä tehokkaammin. Ehkäisevän päihdetyön ja nuorten ennaltaehkäisevän päihdetyön paikka on nuorten aikuisten sosiaalityön ja lastensuojelun yhteydessä.

Lastensuojelun asiakkuudet jatkuvat usein jopa kolmanteen polveen. Siksi näihin ketjuihin pitäisi päästä kunnolla organisaatiouudistuksessakin puuttumaan ja varmistamaan apu ajoissa jo neuvolasta lähtien. Huoltajien päihde- ja mielenterveysongelmat ovat keskeinen syy lastensuojelun sijoituksiin. Päihdeongelman hoito ja kuntoutus ei ole vain terveydenhuoltoa. Päihde- ja mielenterveyspalvelujen kannattaa sijaita samassa osastossa kuin muut lapsiperheiden ja lastensuojelun ydinpalvelut. Myös lasten psykiatrian yhteys lastensuojeluun on merkittävä.

HUSin omistajaohjauksen tiiviimpi nivoutuminen SOTE-organisaatioon on strategisesti tärkeää. Jokaisessa osastossa voisi olla oma HUS-kytkentä ja mahdollisuus toimeksiantoihin myös osastokohtaisesti - toimintojen sisällön mukaisesti.

Palveluneuvonnan pitää toimia. Esteetön nettineuvonta eri riitä. Haasteena jatkossa on myös, miten kehitetään erityistason liikkuvia työmalleja peruspalveluiden tueksi.

Henkilöstön merkitys ja riittävyys on ratkaisevan tärkeä uudistuksen onnistumisen kannalta. Kaikissa uusissa osastoissa tarvitaan sosiaali- ja terveyspalvelujen lähestymistapoja ja toimintakulttuurien yhteensovittamisesta. Nyt on aika siirtyä asiakkuuksien rajapinnoista yhteispintoihin. Henkilöstön määrän pitää olla riittävä, jotta työvoimapulan uhasta huolimatta työolosuhteet saadaan houkuttelevammaksi.

Kesäkuun valtuustossa päätetään sosiaali- ja terveystoimen näkyvästä, tietoisesta työnjaosta, johon kuuluvat säännöt ja rakenteet. Sen lisäksi on aina myös pinnan alla oleva toimintakulttuuri. Siihen liittyvät työpaikkojen piilonormit, asenteet, vuorovaikutus, keskinäiset suhteet, mielikuvat ja tunteet. Tunteet muutoksessa vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten muutos toteutuu. Muutokseen liittyy aina pelkoa ja surua. Jos muutoksen tunteet ovat ei-toivottuja, niin muutoksesta tulee hidas. Ja päinvastoin.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kuka maksaisi Guggenheimin?


Guggenheim-museoon liittyvä hurmoksellinen into on hämmentävää. Vähemmästäkin tulee epäileväksi hankkeen suhteen. Talousasioihin liittyy paljon epävarmuutta. Mistä löytyy maksaja? Onko Helsingillä todella varaa rakentaa ainakin 140 miljoonaa euroa maksava uusi museo ja pitää sitä yllä tiukan euron aikana? Onko valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin merkittävä Guggenheim-brändin museohanke yksin Helsingin kaupungin asia?

Kävin kesällä Venetsian Guggenheim-museossa. Se oli veden äärellä vanhassa rakennuksessa, joka muistutti paljon Suomenlinnan rantakasarmia. Lasten liput olivat ilmaiset ja nuorten liput hyvin edulliset. 12 euroa ei maksanut aikuistenkaan lippu, vaikka Helsingin mahdollisen Guggenheim museon pääsylipputulot on tällä summalla laskettu peräti 500 000:den kävijän mukaan. Museossa oli hyvin suunniteltu puistomainen ulkotila veistoksineen. Pari Picassoa sisältäkin löytyi turistien iloksi. Sinänsä Guggenheim-museo olisi Helsingin matkailulle hyväksi.

Tällä hetkellä kaupunginvaltuutettuna ja sosiaalilautakunnan puheenjohtajana ajattelen Helsingin Guggenheim-museosta näin: KYLLÄ- jos museorakennukselle löytyy Helsingin kaupungin ulkopuolinen maksaja ja Helsingin ylläpitämien museoiden käyttömenot eivät olennaisesti kasva. EI- jos kaupunki eli lähinnä helsinkiläiset veronmaksajat ovat yksin museon ja tulevien käyttökulujen maksajina. Pelkkä museon nimen lisenssimaksu yksityisellä rahoituksella ei riitä.

On valitettavaa, että Guggenheim-museota ollaan ajamassa Helsingissä kuin käärmettä pyssyyn kiireisellä aikataululla. 140 miljonan euron museorakennusinvestointi on helposti alakanttiin arvioitu, kuten muutkin isot rakennushankkeet viime vuosina. Ei pidä hyväuskoisena tehdä päätöksiä yltiöoptimistisiin tuloarvioihin perustuen. Mitä jos ensin selvitettäisiin mistä saadaan museolle maksajat ja sitten tuotaisiin päätettäväksi? Valtio ei ole ministerien suulla vaikuttanut innostuneelta museorakennuksen maksajalta. Olen varma, että yksityistä rahaa Suomessa riittäisi, varsinkin jos pieni yrityksen laatta sisäseinään saataisiin vastineeksi suuremmista lahjoituksista.

Jos saisin valita, niin investointirahana 140 miljoonaa käytettäisiin mieluusti ja kiireellisesti kaupungin vuokra-asuntojen rakentamiseen, vaikkapa muutamia Koskelan sairaalan alueella olevalle suurelle tontille. Lisäksi sinne kannattaisi tehdä monipuolinen vanhusten keskus ja kehitysvammaisille tuettuja asuntoja. Varsinkin, jos terveysasematoiminta joutuu siirtymään Oulunkylään lähivuosina.

Myös käyttömenoissa päivähoidon laatuun panostus ryhmäkokoja pienentämällä ja vanhusten hoidon henkilömitoitusta suurentamalla- edes valtakunnalliseen suosituksen mukaiseksi- on kiireisempi kuin yksin helsinkiläisten rahoilla Guggenheim museon rakentaminen. Jos hanke on niin erinomainen kuin annetaan ymmärtää, niin varmaan yksityistä, valtion ja lähikaupunkien rahaa löytyy helposti. Pian se selviää.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Guggenheim hämmentää

Guggenheim-museoon liittyvä hurmoksellinen into on hämmentävää. Vähemmästäkin tulee epäileväksi hankkeen suhteen. Talousasioihin liittyy paljon epävarmuutta. Mistä löytyy maksaja? Onko Helsingillä todella varaa rakentaa ainakin 140 miljoonaa euroa maksava uusi museo ja pitää sitä yllä tiukan euron aikana?

Tällä hetkellä kaupunginvaltuutettuna ja sosiaalilautakunnan puheenjohtajana ajattelen Helsingin Guggenheim-museosta näin:

KYLLÄ- jos rakennukselle löytyy Helsingin kaupungin ulkopuolinen maksaja ja Helsingin ylläpitämien museoiden käyttömenot eivät olennaisesti kasva.

EI- jos kaupunki eli lähinnä helsinkiläiset veronmaksajat ovat yksin maksajina.

Jos hanke on niin erinomainen kuin annetaan ymmärtää, niin varmaan yksityistä, valtion ja lähikaupunkien rahaa löytyy helposti. Pian se selviää..

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Haavisto toiselle kierrokselle!

Olin tänään Rautatieaseman edustalla jakamassa Pekan esitteitä. Pakkanen paukkui, mutta hyvä fiilis. Hyvä ehdokas.

Arvostan Pekan kokemusta, asiantuntijuutta ja myös hyvää käytöstä, jota poliitiikan kentällä ei koskaan ole liikaa. Olen ollut seuraamassa kahta vaalipaneelia paikan päällä. Pekan toiminnasta en ole kertaakaan joutunut kokemaan myötähäpeää, vaan myötäylpeyttä hyvästä ehdokkaasta.