perjantai 9. helmikuuta 2007

Lempiruokiani

Syön mieluiten kasvisruokaa, sillä siitä tulee kevyt olo ja ruoka maistuu todella hyvältä. Suosikkini tällä hetkellä on täytetyt paprikat. Ihastuin tähän italialaistyyliseen versioon nähdessäni sen. Ajattelin jakaa reseptin teidän kanssanne. Maukkaita ruokahetkiä!

Munakoisotäytteiset paprikakääröt

2 paprikaa
noin 500 g munakoisoa
oliiviöljyä munakoisojen paistamiseen
2 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
200 g tomaattimurskaa
1 rkl hienonnettua kaprista
noin 10 paloiteltua oliivia
suolaa
(pari viipaletta mietoa juustoa jokaisen käärön sisään)
Kuori paprikoista kova ulkopinta, poista siemenkota ja leikkaa paprikat pituussuunnassa 4-5 cm:n levyisiksi suikaleiksi. Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi ja paista palat kypsiksi kuumassa öljyssä. Valuta munakoisonpalat talouspaperin päällä niin, että liika öljy imeytyy pois. Suolaa kevyesti.

Poista oliiveista kivet ja paloittele oliivit. Hienonna kapris karkeasti. Leikkaa sipuli hyvin ohuiksi viipaleiksi ja kuullota öljyssä pehmeiksi ennen kuin lisäät soseutetun tomaattimurskan, oliivit ja murskatun kapriksen. Keitä matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia, tarkista suola ja lisää kypsät munakoisokuutiot. Sekoita ja anna täytteen kypsyä vielä muutama minuutti, jotta ainesten maku leviää tasaisesti.

Aseta hiukan täytettä jokaisen paprikaviipaleen päälle ja tee pieniä kääryleitä, jotka voi sulkea hammastikulla. Aseta ne uunivuokaan, valuta oliiviöljyä pinnalle ja kypsennä kuumassa, 180-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoa lämpiminä tai huoneenlämmössä.

Lähde: Maarit Enkovaara-Astraldi: Intohimona Italia (WSOY 2000)

perjantai 15. joulukuuta 2006

Kotimaiset kasvikset maistuvat!

Kotimaisia kasviksia käytetään aivan liian vähän arkiruoanlaitossa.
Etenkin juurekset ovat terveellisiä, maukkaita ja edullisia. Niistä voi tehdä yllättävän helposti hyvää kotiruokaa perheelle.

Tässä helppo ja maukas resepti punajuurille.

Punajuuripihvit

Kotimaisia raakoja, isoja punajuuria 5 kpl
voita, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria

kuori punajuuret ja leikkaa noin 1,5 cm paksuisiksi siivuiksi. paista viipaleet voissa ja öljyssä keskilämmöllä (asteikolla 1-6 kannattaa käyttää 4) ja mausta paistamisen aikana suolalla ja pippurilla. Paistamiseen menee noin 10 minuuttia puoleltaan. Tulos on mahtava - perunasose sopii ihanasti makuun.

maanantai 20. marraskuuta 2006

Kannanotto koulujen puolesta

Suurkoulujen eli yli 600 oppilaan koulujen lisääntyminen Helsingissä on huolestuttava suuntaus.
Myös vanhemmat ja oppilaat kampanjoivat pienempien kouluyksikköjen puolesta. On aika kuulla heitä ja rajata koulujen koko niin hallinnollisesti kuin oppilasmäärältäänkin inhimillisen kokoiseksi ja toimivaksi oppimisympäristöksi.

Mielestämme yli 600 oppilaan kouluja ei tarvita lisää Helsingissä. Erityisesti peruskoulujen tulee olla pienempiä ja neljän alimman luokan opetuksen tulisi olla mahdollisimman lähellä kotia turvallisien liikenneyhteyksien päässä. Ne voivat olla osa isompaa hallinnollista kokonaisuutta, mutta sijaita mahdollisuuksien mukaan pienemmässä viihtyisässä yksikössä. Jättikoulussa yksittäinen oppilas helposti hukkuu massaan, eikä oppilaiden ja opettajien suhde tue helposti oppimista. Sopivan kokoisessa koulussa lähes kaikki opettajat ja oppilaat tuntevat toisensa, mikä luo turvallisuutta ja motivaatiota. Yhteisöllisyys ja kodin tuki on tärkeä osa opiskelun tukea.

Riittävä ja ajoissa puuttuva oppilashuolto, erityisopetus sekä oppilaanohjaus ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Suurissa lukioissa riittämätön oppilaanohjaus hidastaa opintoja. Peruskoulussa riittämätön tuki altistaa koulupudokkuudelle. Kaupungin teettämä konsulttiselvitys ei ole päätös vaan taustatietoa kouluverkkoasiassa.

Pohjois-Helsingin vihreät esittävät, että ainakin Yhtenäiskoulu, Soinisen koulu, Hietakummun sivupiste, toinen Herttoniemen sivupisteistäja Kumpulan viipalekoulu näillä perusteilla jätetään pois lakkautettavien suomenkielisten peruskoulujen listalta ensi tilassa.

Tervetuloa tukiryhmääni

Hei!

Tule mukaan eduskuntavaalitukiryhmääni. Kampanjani pääpaino on koulutuksessa ja sosiaalipolitiikassa. Haluan tukea hyvinvointivaltiota perustuksia myöten!


Vaaliteemanani on
"HEIKOMMAN PUOLELLA!"

  • Lisää tukea nuorten ja lapsiperheiden arkeen!
  • Työn ja perheen yhdistämistä tuettava!
  • Koulutukselle lisää voimavaroja!

Työtä ja tehtävää riittää kaikille halukkaille. Voit osallistua omien voimavarojesi ja aikataulujesi mukaisesti. Yksinhuoltajaäidin arjessa kaikki vaaliapu on tarpeen ja tervetullutta!

Jos sinulla on kysyttävää tai palautetta tai haluat mukaan tukiryhmääni tekemään yhdessä eduskuntavaalikampanjaa!

ingervo.sirkku@gmail.com
puh. 050-327 0670

--------------------------------------------------------------------------

Koulutukseni:
KM, erityisopettaja, opinto-ohjaaja, nuorisonohjaaja, sosiaalityöntekijä

Harrastukseni:
Koirat, ratsastus, kuoro ja karaoke

Perhe:
2 lasta ja 2 koiraa

Järjestökokemukseni/luottamustehtäväkokemukseni:

Mannerheimin lastensuojeluliitto
Nuorten Palvelu
Pohjois-Helsingin vihreät
Koillis-Helsingin vihreät
Helsingin Vihreät
Vihreän liiton valtuuskunta

kaupunginvaltuutettu
kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen,
sosiaalilautakunnan puheenjohtaja
koulutuslautakunnan jäsen
vapaa-ajan lautakunnan varajäsen
sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen
Uudenmaan maakuntavaltuuston jäsen
kaupunginhallituksen varajäsen
seurakuntaneuvoston jäsen
HOK-Elannon edustajiston jäsen
HUS-valtuuston jäsen
Yhtenäiskoulun johtokunnan jäsen

(Onneksi eivät ole kaikki tämän hetkisiä tehtäviäni!)

perjantai 1. syyskuuta 2006

Kasvatuksesta

Vanhemmat ovat lapsensa ensimmäiset kasvun tukijat. Kun miettii elämäänsä myönteisesti vaikuttavaa ihmistä ja sitä mikä hänessä vaikuttaa eniten? Lämpö, kuunteleminen vai kunnioitus? Opettajana ja äitinä haluan tukea lapsieni ja oppilaideni hyvää itsetuntemusta.. Itseluottamus on itsekunnioitusta ja positiivista uskomusta itsestä ja kyvystään kohdata haasteet. Silloin uskaltaa ottaa riskejä oppia ilman että pelkää epäonnistumista. Muistot itsestä onnistumistilanteissa antavat voimia, silloin kun ei tunne itseään varmaksi. Virheet eivät pelota, kun niitä voi miettiä rauhassa tai yhdessä.

Opettajan ammatti on tuntemattomaan tulevaisuuteen kasvattamista. Tulevaisuus riippuu sitä, miten tämän päivän lapset oppivat ajattelemaan hyvin ja kriittisesti eikä vain tiettyä koetta tai ylioppilaskirjoituksia varten. Mitä opettaja puhuu, ei ole niin olennaista, kuin se mitä oppilas ajattelee. Lämmin vuorovaikutus lapsen kanssa on tärkeintä niin kotona kuin koulussa.