Pave Maijasen "Pidä huolta" - laulussa tiivistyy minun poliittinen tavoitteeni. Tästä laulusta ainoastaan puuttuu ympäristö ja ilmastonsuojelu.
---
"Pidä huolta itsestäs ja niistä, jotka kärsii.
Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii.
Muista siellä rakentaa, missä koti maahan sortuu.
Koeta niita rohkaista, jotka päätöksissään horjuu.
Sillä jokainen, joka apua saa,
sitä joskus tajuu myös antaa,
tajuu myos antaa, tajuu myös antaa.
Pidä huolta luonnosta, se susta huolen pitää.
Pidä kii päätöksistä, niistä voima itää.
Muista, vanhukset ei kuulu vanhainkotiin.
Toimi niin, ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin."
keskiviikko 14. maaliskuuta 2007
tiistai 27. helmikuuta 2007
Pai koirani mun...
PAI KOIRANI MUN...
Pai koirani mun....
Miten silmäsi sun
on uskolliset, syvät!
Sa et pettäisi,
sa et jättäisi,
kuten tekivät ystävät hyvät....
Pai koirani mun....
Nyt silmäsi sun
kuin ongelmoita kysyy:
sinä ymmärrät
vain ystävät,
jotka ijäti yksinä pysyy....
L. Onerva: Liesilauluja
perjantai 23. helmikuuta 2007
Subjektiivinen päivähoito-oikeus kannattaa säilyttää!
Pääkaupunkiseudun päiväkotien johtajilta on laajasti kyselty käsitystä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Enemmistö haluaisi purkaa lain. Tämä on ymmärrettävää usein alibudjetoidun päivähoitosektorin ammattilaisen näkökulmasta, kun joutuu tarjoamaan lapsirikkaalle alueelle muuttavalle työssäkäyvälle päivähoitopaikan hakijalle EI OOTA hänen hakiessaan hoitopaikkaa lähipäiväkodista.
Toisaalta hyvin harva vie isomman lapsensa hoitoon edes äitiyslomalla. Puolipäivätoiminta on silti järkevä ratkaisu monelle yli 3-vuotiaalle isolle siskolle tai veljelle jo sosiaalisten suhteidenkin kannalta. Edellyttäen, että hoitopaikka ei vaihdu. Muuttovaltaisella alueella sosiaalisten suhteiden verkosto ei välttämättä anna kotona olevalle vanhemmalle tukea tai isommalle lapselle leikkikavereita.
Itse äitiyslomalla ollessani en vienyt isompaa 2,5-vuotiastani hoitoon. Muistan kuitenkin elävästi, kun päiväkodin johtaja sanoi, että ei voi luvata lapselleni myöhemmin samaa päivähoitopaikkaa, kun siitä on kerran luopunut. Tämä varmaan vaikuttaa osan perheiden päätökseen pitää hoitopaikasta kiinni. Lapselle päivähoitopaikan vaihtuminen on isompi asia kuin aikuiselle työpaikan vaihtuminen.
Helsingissä on pitkäaikaistyöttömiä vanhempia, mutta suurempi osa pienten lasten vanhemmista kärsii pätkätyösuhteiden aiheuttamasta epävarmuudesta. Ei olisi kohtuullista, että lapsi joutuisi aina vaihtamaan hoitopaikkaa sen mukaan, missä päiväkodissa sattuu silloin olemaan tilaa, kun vanhemmalle on tarjolla töitä. Pitkäaikaistyöttömän lapsi tarvitsee myös virikkeellistä ohjattua ympäristöä ja toisten lasten seuraa.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ainoa oikeus, jota lapsiperheiltä ei ole säästötalkoissa viety. Ilman sitä ei olisi kotihoidontukeakaan. Valinnan mahdollisuus lapsen hoidon suhteen on oltava perheillä. Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus purettaisiin, niin ei päivähoitopaikkoja riittäisi sen paremmin lähipäiväkodista kuin nytkään. Päivähoidon niukkabudjetointi ei katoaisi mihinkään, vaikka hoitoa nykyistä pienemmälle joukolle tarjottaisiin. Päivähoito ei ole vain vastaus työelämän tarpeisiin. Se on myös yhteisöllistä lapsen ja perheen tukemista. Ennen kaikkea päivähoito on varhaiskasvatusta, johon lapsella tulee olla oikeus. Päätökset, jotka lisäävät yhteiskunnan kahtiajakoa, eivät ole sosiaalisesti kestäviä.
Toisaalta hyvin harva vie isomman lapsensa hoitoon edes äitiyslomalla. Puolipäivätoiminta on silti järkevä ratkaisu monelle yli 3-vuotiaalle isolle siskolle tai veljelle jo sosiaalisten suhteidenkin kannalta. Edellyttäen, että hoitopaikka ei vaihdu. Muuttovaltaisella alueella sosiaalisten suhteiden verkosto ei välttämättä anna kotona olevalle vanhemmalle tukea tai isommalle lapselle leikkikavereita.
Itse äitiyslomalla ollessani en vienyt isompaa 2,5-vuotiastani hoitoon. Muistan kuitenkin elävästi, kun päiväkodin johtaja sanoi, että ei voi luvata lapselleni myöhemmin samaa päivähoitopaikkaa, kun siitä on kerran luopunut. Tämä varmaan vaikuttaa osan perheiden päätökseen pitää hoitopaikasta kiinni. Lapselle päivähoitopaikan vaihtuminen on isompi asia kuin aikuiselle työpaikan vaihtuminen.
Helsingissä on pitkäaikaistyöttömiä vanhempia, mutta suurempi osa pienten lasten vanhemmista kärsii pätkätyösuhteiden aiheuttamasta epävarmuudesta. Ei olisi kohtuullista, että lapsi joutuisi aina vaihtamaan hoitopaikkaa sen mukaan, missä päiväkodissa sattuu silloin olemaan tilaa, kun vanhemmalle on tarjolla töitä. Pitkäaikaistyöttömän lapsi tarvitsee myös virikkeellistä ohjattua ympäristöä ja toisten lasten seuraa.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ainoa oikeus, jota lapsiperheiltä ei ole säästötalkoissa viety. Ilman sitä ei olisi kotihoidontukeakaan. Valinnan mahdollisuus lapsen hoidon suhteen on oltava perheillä. Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus purettaisiin, niin ei päivähoitopaikkoja riittäisi sen paremmin lähipäiväkodista kuin nytkään. Päivähoidon niukkabudjetointi ei katoaisi mihinkään, vaikka hoitoa nykyistä pienemmälle joukolle tarjottaisiin. Päivähoito ei ole vain vastaus työelämän tarpeisiin. Se on myös yhteisöllistä lapsen ja perheen tukemista. Ennen kaikkea päivähoito on varhaiskasvatusta, johon lapsella tulee olla oikeus. Päätökset, jotka lisäävät yhteiskunnan kahtiajakoa, eivät ole sosiaalisesti kestäviä.
keskiviikko 21. helmikuuta 2007
Ihmisen kokoisia kouluja tarvitaan Helsingissä!
Koululuokka on yhteiskunta pienoiskoossa. Mitä tapahtuu kouluissa, tapahtuu myös yhteiskunnassa ja päinvastoin. Yhteiskunnan muutos alkaa perheestä ja viime kädessä jokaisesta meistä. Vanhemmat, jotka pystyvät tukemaan lastensa koulun käyntiä ja vanhemmat jotka eivät osaa tai jaksa vaikuttavat olennaisesti lasten asennoitumiseen ja koulunkäyntiin. En halua lasten luokkayhteiskuntaa, joka perustuu vanhempien sosio-ekonomiseen asemaan.
Kouluverkkotarkastelussa jättikoulut (yli 600 oppilasta) ovat saaneet oudon hohteen, vaikka vanhemmat toivovat lapsilleen pieniä tai keskisuuria kouluja, joissa oppilaantuntemus tukee oppimista. Onko lähikoulu lähellä? Kenellä on etuoikeus valita lapsensa koulu? Keskisuuren yhtenäiskoulun lakkauttamisidea ja tilojen luovuttaminen vähemmän tilaa tarvitsevalle ruotsinkieliselle koululle, on pähkähullu idea. Vanhempien on syytä puolustaa lastensa oikeutta opiskella yhteisöllisessä jopa 12-vuotisessa koulussa. Yhteistyössä poliitikkojen kanssa. Lähialueella yhteistyötä tarvitaan ainakin Kumpulan ja Soinisen koulun osalta. Lyhytnäköisiä ratkaisuja ei kannata tehdä. Ihmisen kokoisia kouluja tarvitaan Helsingissä lisää.
Kouluverkkotarkastelussa jättikoulut (yli 600 oppilasta) ovat saaneet oudon hohteen, vaikka vanhemmat toivovat lapsilleen pieniä tai keskisuuria kouluja, joissa oppilaantuntemus tukee oppimista. Onko lähikoulu lähellä? Kenellä on etuoikeus valita lapsensa koulu? Keskisuuren yhtenäiskoulun lakkauttamisidea ja tilojen luovuttaminen vähemmän tilaa tarvitsevalle ruotsinkieliselle koululle, on pähkähullu idea. Vanhempien on syytä puolustaa lastensa oikeutta opiskella yhteisöllisessä jopa 12-vuotisessa koulussa. Yhteistyössä poliitikkojen kanssa. Lähialueella yhteistyötä tarvitaan ainakin Kumpulan ja Soinisen koulun osalta. Lyhytnäköisiä ratkaisuja ei kannata tehdä. Ihmisen kokoisia kouluja tarvitaan Helsingissä lisää.
tiistai 20. helmikuuta 2007
Kouluterveydenhoito kuntoon!
Terveyslautakunta käsittelee tänään aloitteen yhteydessä kouluterveydenhuollon resurssointia. Esitys on, että odotellaan oppilaiden määrän vähentymistä ja sitten tarkennetaan tilanne. Valitettava asenne varhaistapuuttumista hokevassa Helsingissä.
Kouluterveydenhuolto pitää kiireesti saada edes valtakunnallisen suositusten mukaiseksi!Koululääkärin olen itse nähnyt 4 kertaa elämässäni kerran omien lapsieni tarkastuksissa ja kerran omalla työpaikallani Arabian peruskoululla. En voi olla erityisopettajana vetämättä mututuntumalla johtopäätöstä, että taitaa olla lääkäri kouluilla aika harvinainen resurssi. Aikaa on tuskin pakollisiin terveystarkastuksiin. Koululääkärit ovat lisäksi aika vaihtuvaa sorttia, joten asiakassuhteesta ei voida puhua.
Terveydenhoitajat, joille nuoret voivat myös kertoa huoliaan ovat kyllä kiven alla, sillä aika ei riitä kunnolla edes perustarkastuksiin. Toivon todella että vuositasolla lisäystä saadaan ja vuoteen 2013 mennessä vähintään valtakunnalliselle suositustasolle. Pääkaupunkiseudulla olisi perusteltua saada enemmänkin terveydenhoitajia kouluihin ajoissa auttamisen mahdollistamiseksi.
Kouluterveydenhuolto pitää kiireesti saada edes valtakunnallisen suositusten mukaiseksi!Koululääkärin olen itse nähnyt 4 kertaa elämässäni kerran omien lapsieni tarkastuksissa ja kerran omalla työpaikallani Arabian peruskoululla. En voi olla erityisopettajana vetämättä mututuntumalla johtopäätöstä, että taitaa olla lääkäri kouluilla aika harvinainen resurssi. Aikaa on tuskin pakollisiin terveystarkastuksiin. Koululääkärit ovat lisäksi aika vaihtuvaa sorttia, joten asiakassuhteesta ei voida puhua.
Terveydenhoitajat, joille nuoret voivat myös kertoa huoliaan ovat kyllä kiven alla, sillä aika ei riitä kunnolla edes perustarkastuksiin. Toivon todella että vuositasolla lisäystä saadaan ja vuoteen 2013 mennessä vähintään valtakunnalliselle suositustasolle. Pääkaupunkiseudulla olisi perusteltua saada enemmänkin terveydenhoitajia kouluihin ajoissa auttamisen mahdollistamiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)