Kesä loppuu koulun alkuun. Kesässä ihaninta on uiminen lasten kanssa, sukeltaminen viileään veteen ja kelluminen auringon sillalla. Puita ja niiden kirkkaita kuvajaisia katsellessa veden pinnalla, voi hengittää syvään. Järkyttyneenä olen seurannut runsaiden sateiden aiheuttamia jätevesien laskemista ja kalakuolemia Vantaanjoessa ja Helsingin uimarannoilla.
Syksy ei ole vain kauheutta tai kauneutta. Se on myös perheen kanssa arkea. Käpylään muutto on tuonut koiran kanssa alueeseen tutustumista - puu puulta ja pensas pensaalta.. Samalla on hauskaa huomata, miten monet ihmiset hymyilevät ihanasti spanielinpennullemme ja saan siitä hymystä pilkahduksen minäkin.
Syksy tuo kunnallisvaalit, joihin olen lupautunut ehdokkaaksi. Lasten ja nuorten näkökulma on liian vähällä huomiolla päätöksenteossa. Valtion kotihoidontuen pieni korotus ei riitä Helsingissä lapsiperheiden asemaa parantamaan. Leikkipuistot eivät riitä lasten ja nuorten pahoinvoinnin ehkäisemiseen.
Paras tapa sijoittaa verorahat on edistää lasten ja nuorten hyvää kasvuympäristöä. Koulujen oppilashuoltoon täytyy satsata enemmän lasten ja nuorten mielenterveysongelmien vähentämiseksi. Pätkätöiden varassa ei kasvatusta ja koulutusta kunnialla hoideta. Koulutuksesta ja kasvatuksesta lähtee kaikki. Koulujen opetuksen määrärahoja tulee lisätä, jotta laadukas opetus ja oppilaiden myönteinen käsitys itsestään oppijana toteutuu.
Päivähoitopaikan ja iltapäivätoimintapaikan takuuvarma saaminen lähistöltä lisää yhteisöllisyyttä ja samalla perheiden halua asua Helsingissä. Alle 10 –vuotiailla koululaisilla on oltava oikeus turvalliseen ryhmään ja aikuisen ohjaamaan toimintaan koulun jälkeen, jos vanhemmat ovat työssä tai opiskelemassa. Ilta- ja vuorotyötä tekevien vanhempien lapsille tarvitaan lisää hoitopaikkoja myös kouluiässä. Nuoret tarvitsevat lisää maksuttomia kokoontumispaikkoja kuten nuorisokahviloita. Myös asukastalot lisäävät yhteyttä.
Paine tiiviimmälle rakentamiselle kasvaa. Seudullinen yhteistyö Helsingin kaavoituksessa on kaikkien etu. Silti kaavoitus on tehtävä yhteistyössä alueella vaikuttavien järjestöjen ja asukkaiden kanssa- lapsia ja nuoria unohtamatta. Turvallinen koulutie on elinehto. Toimiva joukkoliikenne mahdollistaa enemmän aikaa perheelle.Opiskeleville nuorille tarvitaan lisää asuntoja.
Silti viheralueita ja puistoja ei saa pilkkoa rakentamisalueiksi eikä meluongelma-alueille saa rakentaa asuntoja. Terveelliseen ympäristöön kannattaa panostaa ja terveydenhuoltoon varata riittävät voimavarat tasavertaisen hoidon takaamiseksi asuinalueesta riippumatta. Terveyskeskustasoiseen hoitoon on lisättävä työntekijöitä. Hoitotakuuseen tulee varautua, jotta se toteutuu.
Kunnallisvaaleissa on kyse arvoista. Millaisessa Helsingissä haluat elää?
---------------------------
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Uutisissa 11.8.2004
keskiviikko 11. elokuuta 2004
perjantai 21. toukokuuta 2004
Onko helsinkiläisellä koululaisella oikeus iltapäivätoimintaan?
Lapsiperheille ei riitä Helsingissä asumiseen katto pään päällä. Tarvitaan myös palveluita vanhemmuuden ja arjen tueksi. Koululaisten vanhemmat pelkäävät säästöjä. Eikä syyttä. Uhkana on, että yksi oppitunti/ luokka nipistetään peruskoulun tuntikehyksestä. Päivähoidon ja koulun lisäksi keskeinen arjen tuki on iltapäivätoiminta, jonka kustannukset ovat vähäiset hyötyyn nähden. Tutkimusten mukaan alle 14 -vuotiaalle jo 10 tuntia viikossa yksin, aiheuttaa oireita. Huumehoidolle on laskettu hinta. Miksei myös koululaisten yksinäisille iltapäiville voida laskea kokonaishintaa?
Iltapäivätoimintalaki tulee voimaan 1.8.2004. Lain hengen mukaista on, että kaikille 1.- 2. -luokkalaisille tätä toimintaa tarpeenmukaisesti järjestetään. Totuus on toisenlainen. Tällä hetkellä Helsingistä puuttuu yli 1100 toimintapaikkaa. Syksyllä tilanne ei ole helpottumassa. Suurin paikkavaje on Koillis- ja Itä-Helsingissä. Pelkästään iltapäivätoiminta ei edes riitä vuorotyöläisten lapsille eikä varsinkaan yksinhuoltajien lapsille, jos äiti on sairaanhoitaja tai ravintolatyössä.
Ruotsin mallin mukainen, koululaisen subjektiivinen oikeus tarpeenmukaisen iltapäivätoimintaan, on monen haave. Nyt tarvitaan korvamerkityt rahat iltapäivätoimintaan selkeästi budjetoituina kullekin järjestävälle hallintokunnalle. Haluan haastaa seurakunnan päiväkerho ja varhaisnuorisotyön osallistumaan nykyistä laajemmin asian tilan parantamiseksi. On jo kiire. Sosiaali-, opetus- ja nuorisotoimi voisivat kukin palkata yhden koulutetun ohjaajan/ ala-aste ja järjestää seurakuntien ja järjestöjen kanssa yhteistyössä riittävän ja tarpeenmukaisen toiminnan. Jos tähän ei ole varaa, niin mihin sitten on?
Toivon rauhallista kesää myös pienten koululaisten vanhemmille – että jo ennen kesää lapsen iltapäivähoitopaikka olisi syksyksi tiedossa. Minulla ei ole. Missä iltapäivätoimintaryhmät ovat kunnossa myös tokaluokkalaisille? Haluan muuttaa sinne heti.
Irja Askola on kiteyttänyt lapsuuden huolenpidon merkityksen kansakunnalle: ”Eikö suomalaisen kilpailukyvyn takaaminen edellytä että opettelee lukemaan myös niitä tekstiviestejä, joita lapset olemuksellaan lähettävät? Eikö tulevaisuuteen investoiminen edellytä edes välttävää kuullun ymmärtämisessä myös siinä kielessä, jota seuraava aikuispolvi jokeltelee laulaa, kiroilee, kuiskaa tai huutaa kodeissamme, kouluissamme ja kaduilla? Eikö kansallinen elinvoimaisuutemme nouse lapsista, jotka ihollaankin muistavat: Minua ymmärrettiin, minua kuunneltiin, minut otettiin todesta”
Tätä kirjoittaessani ekaluokkalainen poikani tuli istumaan syliini ja piirsi sormellaan olkapäähäni ja sanoi: Äiti. Tämä on luottamusmerkki. Luotan sinuun. Olet minun paras äiti! ”Lapsi ei ole kuu, joka heijastaa aikuisen auringon valoa. Lapsi on aurinko itse”
Iltapäivätoimintalaki tulee voimaan 1.8.2004. Lain hengen mukaista on, että kaikille 1.- 2. -luokkalaisille tätä toimintaa tarpeenmukaisesti järjestetään. Totuus on toisenlainen. Tällä hetkellä Helsingistä puuttuu yli 1100 toimintapaikkaa. Syksyllä tilanne ei ole helpottumassa. Suurin paikkavaje on Koillis- ja Itä-Helsingissä. Pelkästään iltapäivätoiminta ei edes riitä vuorotyöläisten lapsille eikä varsinkaan yksinhuoltajien lapsille, jos äiti on sairaanhoitaja tai ravintolatyössä.
Ruotsin mallin mukainen, koululaisen subjektiivinen oikeus tarpeenmukaisen iltapäivätoimintaan, on monen haave. Nyt tarvitaan korvamerkityt rahat iltapäivätoimintaan selkeästi budjetoituina kullekin järjestävälle hallintokunnalle. Haluan haastaa seurakunnan päiväkerho ja varhaisnuorisotyön osallistumaan nykyistä laajemmin asian tilan parantamiseksi. On jo kiire. Sosiaali-, opetus- ja nuorisotoimi voisivat kukin palkata yhden koulutetun ohjaajan/ ala-aste ja järjestää seurakuntien ja järjestöjen kanssa yhteistyössä riittävän ja tarpeenmukaisen toiminnan. Jos tähän ei ole varaa, niin mihin sitten on?
Toivon rauhallista kesää myös pienten koululaisten vanhemmille – että jo ennen kesää lapsen iltapäivähoitopaikka olisi syksyksi tiedossa. Minulla ei ole. Missä iltapäivätoimintaryhmät ovat kunnossa myös tokaluokkalaisille? Haluan muuttaa sinne heti.
Irja Askola on kiteyttänyt lapsuuden huolenpidon merkityksen kansakunnalle: ”Eikö suomalaisen kilpailukyvyn takaaminen edellytä että opettelee lukemaan myös niitä tekstiviestejä, joita lapset olemuksellaan lähettävät? Eikö tulevaisuuteen investoiminen edellytä edes välttävää kuullun ymmärtämisessä myös siinä kielessä, jota seuraava aikuispolvi jokeltelee laulaa, kiroilee, kuiskaa tai huutaa kodeissamme, kouluissamme ja kaduilla? Eikö kansallinen elinvoimaisuutemme nouse lapsista, jotka ihollaankin muistavat: Minua ymmärrettiin, minua kuunneltiin, minut otettiin todesta”
Tätä kirjoittaessani ekaluokkalainen poikani tuli istumaan syliini ja piirsi sormellaan olkapäähäni ja sanoi: Äiti. Tämä on luottamusmerkki. Luotan sinuun. Olet minun paras äiti! ”Lapsi ei ole kuu, joka heijastaa aikuisen auringon valoa. Lapsi on aurinko itse”
sunnuntai 7. maaliskuuta 2004
Inhimillisen Helsingin puolesta - lisäbudjetti peruspalveluihin!
Ennemmin palveluja kuin veroale! Kunnan tärkein tehtävä on peruspalvelujen järjestäminen asukkaille. Näistä leikkaaminen on näennäissäästöä suurten kustannusten odottaessa oven takana pahoinvoinnin seurauksena. Säästöt tulevat kipeinä näkyviin terveydenhuollossa, kouluissa, päivähoidossa, mielenterveyspalveluissa ja vanhusten huollossa. Budjettiraameissa pitää huomioida myös leikkausten ja säästöjen sosiaaliset vaikutukset. Leikkaukset ja kipeimmät säästöt tulisi voida peruuttaa.
Pro Kuntapalvelut -liike ajaa kaupungille lisäbudjettia, joka rahoitettaisiin Helsingin Energian voiton tuloutuksilla kaupungille. Kannatettavaa. Sain viime sunnuntaina kuulla heidän ajatuksiaan Kinaporin palvelukeskuksessa.
Helsingin Energia ja Helsingin satama ovat kaupungin liikelaitoksia. Olisiko syytä saada kaupungin liikelaitoksien voitolle sisäinen vero? Tulosta voitaisiin käyttää. tällöin helposti myös peruspalveluiden rahoittamiseen. Helsingin energian voitot ovat kasvamassa taloussuunnitelmakaudella jopa 100 miljoonaa euroa vuosittain. Peruspalvelujen rahoitusta ei voida jättää pelkästään liikelaitosten voiton odotusten varaan, mutta niillä voitaisiin peruttaa leikkaukset sekä toteuttaa varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä.
Sosiaalitoimi tarvitsisi tälle vuodelle yli 100 miljoonaa lisää, jotta edes vuoden 2002 palvelutaso toteutuisi. Ehkäisevä toimeentulotuen tiukentamisperusteet ovat kauaskantoisia, vaikka summat ovat pieniä. STM:n suositus on , että 3,3 % toimeentulotukimenoista suunnataan ennaltaehkäisevään tukeen. Helsingissä on varattu vain 2,5 %. Kipeässä tilanteessa pienikin tuki voi kantaa pitkälle ja lisätä luottamusta elämään.
Vanhusten määrä on kasvussa. Vaikka pitkään kotona asumista onkin syytä riittävästi tukea, niin väestön vanheneminen ei mahdollista enempää laitospaikkojen purkua. Kolmannelle sektorille, järjestöille, ollaan innolla siirtämässä myös peruspalveluja. Ovatko ne ottamassa tehtävät vastaan? Vai käykö in että vain hyvätuloisilla on varaa palveluihin?
Hoitotakuuseen on syytä varautua ajoissa. Pelkästään hoitotoimenpiteisiin tarvitaan lisää 30 miljoonaa euroa. Perusterveydenhoidon ja tutkimusbudjetin hintaa ei ole vielä laskettu.
Päivähoitoon tarvittaisiin 10 miljoonaa euroa lisää, jotta asianmukainen hoito toteutuisi. Leikkipuistojen rahat riittävät vain elokuun loppuun. Iltapäivätoimintaan ja hoitoon satsaaminen ei vielä ole toteutunut. Koulujen säästöt tulisi peruuttaa. Uuvutetut opettajat ja oppilaat tulevat eläköityvälle Suomelle kalliiksi. ”Lapsuus ei ole välivaihe, vaan pohja kaikelle myöhemmälle.”
Kuulumisen tunne on keskeistä viihtymiselle ja oman panoksen täysillä antamiselle.. Asukastalot, palvelutalot, avoimet päiväkodit, nuorisotilat, ja leikkipuistot kesäruokailuineen, ovat osaltaan vastauksia tähän. Yksinäisyyden poisto on kaikkien haaste. Suvun ja vanhojen ystävien tukea ei muuttovaltaisessa Helsingissä läheskään aina ole saatavilla Vaikka teknologia miten kehittyisi ja keksittäisin uusia ihmeaineita, niin ilman ihmisiä niillä ei ole merkitystä. Ihmisen suojelun puolesta! Pro lisäbudjetti! Pro kansalaisaktivismi!
Inhimillisen Helsingin puolesta! Ei säästäväisyys ole sinänsä huono asia, mutta silläkin on rajansa.
Pro Kuntapalvelut -liike ajaa kaupungille lisäbudjettia, joka rahoitettaisiin Helsingin Energian voiton tuloutuksilla kaupungille. Kannatettavaa. Sain viime sunnuntaina kuulla heidän ajatuksiaan Kinaporin palvelukeskuksessa.
Helsingin Energia ja Helsingin satama ovat kaupungin liikelaitoksia. Olisiko syytä saada kaupungin liikelaitoksien voitolle sisäinen vero? Tulosta voitaisiin käyttää. tällöin helposti myös peruspalveluiden rahoittamiseen. Helsingin energian voitot ovat kasvamassa taloussuunnitelmakaudella jopa 100 miljoonaa euroa vuosittain. Peruspalvelujen rahoitusta ei voida jättää pelkästään liikelaitosten voiton odotusten varaan, mutta niillä voitaisiin peruttaa leikkaukset sekä toteuttaa varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä.
Sosiaalitoimi tarvitsisi tälle vuodelle yli 100 miljoonaa lisää, jotta edes vuoden 2002 palvelutaso toteutuisi. Ehkäisevä toimeentulotuen tiukentamisperusteet ovat kauaskantoisia, vaikka summat ovat pieniä. STM:n suositus on , että 3,3 % toimeentulotukimenoista suunnataan ennaltaehkäisevään tukeen. Helsingissä on varattu vain 2,5 %. Kipeässä tilanteessa pienikin tuki voi kantaa pitkälle ja lisätä luottamusta elämään.
Vanhusten määrä on kasvussa. Vaikka pitkään kotona asumista onkin syytä riittävästi tukea, niin väestön vanheneminen ei mahdollista enempää laitospaikkojen purkua. Kolmannelle sektorille, järjestöille, ollaan innolla siirtämässä myös peruspalveluja. Ovatko ne ottamassa tehtävät vastaan? Vai käykö in että vain hyvätuloisilla on varaa palveluihin?
Hoitotakuuseen on syytä varautua ajoissa. Pelkästään hoitotoimenpiteisiin tarvitaan lisää 30 miljoonaa euroa. Perusterveydenhoidon ja tutkimusbudjetin hintaa ei ole vielä laskettu.
Päivähoitoon tarvittaisiin 10 miljoonaa euroa lisää, jotta asianmukainen hoito toteutuisi. Leikkipuistojen rahat riittävät vain elokuun loppuun. Iltapäivätoimintaan ja hoitoon satsaaminen ei vielä ole toteutunut. Koulujen säästöt tulisi peruuttaa. Uuvutetut opettajat ja oppilaat tulevat eläköityvälle Suomelle kalliiksi. ”Lapsuus ei ole välivaihe, vaan pohja kaikelle myöhemmälle.”
Kuulumisen tunne on keskeistä viihtymiselle ja oman panoksen täysillä antamiselle.. Asukastalot, palvelutalot, avoimet päiväkodit, nuorisotilat, ja leikkipuistot kesäruokailuineen, ovat osaltaan vastauksia tähän. Yksinäisyyden poisto on kaikkien haaste. Suvun ja vanhojen ystävien tukea ei muuttovaltaisessa Helsingissä läheskään aina ole saatavilla Vaikka teknologia miten kehittyisi ja keksittäisin uusia ihmeaineita, niin ilman ihmisiä niillä ei ole merkitystä. Ihmisen suojelun puolesta! Pro lisäbudjetti! Pro kansalaisaktivismi!
Inhimillisen Helsingin puolesta! Ei säästäväisyys ole sinänsä huono asia, mutta silläkin on rajansa.
keskiviikko 4. helmikuuta 2004
Oppia ja ohjausta elämää varten
Koulu elää muutosta. Yhteiskunta on murroksessa. Pudokkaisiin ei ole varaa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Oppimisen, ohjauksen sekä kasvatuksen teorian ja käytännön yhdistäminen on olennaista myös päätöksenteon pohjana. Yhdenkin pisteen siirtäminen muuttaa kokonaisuutta.
Opintojen ohjaus on valintojen viidakossa entistä tärkeämpää. Ei ole samantekevää, miten ja milloin se tehdään. Riittävä ohjaus edellyttää, että yhdellä opinto-ohjaajalla on korkeintaan 250 ohjattavaa. Jos erityistä tukea tarvitsevia nuoria on joukossa, niin kokonaismäärää kannattaa pienentää, jotta oikea-aikainen ohjaus ja tuki voidaan nuorelle antaa. Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien hyvien tavoitteiden toteutuminen ja jatko-opintokelpoisuuden onnistunut saavuttaminen on koko Suomen ja yksittäisen oppilaan elämässä tärkeää.
Oppiminen on enemmän kuin tiedon lisäämistä. Monilla lapsilla ja nuorilla on puutteita oppimisvalmiuksissa. Oppimaan oppimisen taitoja jokainen tarvitsee koko elämänsä ajan. Professori Hautamäki on sanonut: ”On kuin jättäisi oppijan heitteille, jollei hänelle opeteta oppimaan oppimisen taitoja. ”Myös koulutuksellista syrjäytymistä voidaan ehkäistä käyttämällä tähän kehitettyjä ohjelmia, riittävää opintojen ohjausta ja hankalammissa tilanteissa myös oppilashuollon apua. Ongelmia voitaisiin ehkäistä jo varhaisessa vaiheessa puuttumalla, esimerkiksi iltapäivähoitoryhmiä lisäämällä, luokkakokoja pienentämällä ja oikea-aikaisella moni ammatillisella tuella - naapuriapua unohtamatta.
Elämässä olennainen opitaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Aikuisen tehtävä on sanoa lapselle ja nuorelle: Olen tässä auttaakseni sinua. Itseluottamus on positiivinen uskomus itsestä ja kyvystään kohdata haasteet. ilman epäonnistumisen pelkoa.
Valtiovallan huoli opintojen viivästymisestä on ymmärrettävää, mutta keinoksi tarjotut ammatti tai yliopisto-opintojen aloituksen kiirehtiminen ilman riittävää omaa motivaatiota, tuskin ratkaisisi asiaa - opinto-oikeuden ajallinen rajoittaminen vielä vähemmän. Riittävä opintotuki, ohjaus ja luottamus työpaikan saamiseen valmistumisen jälkeen, auttaisivat varmasti enemmän.
Koulun tulee osaltaan valmistaa lasta ja nuorta myöhemmin tarvittaviin taitoihin. ”Ei ole sinänsä merkityksellistä harjoitella tiettyä koetta tai ylioppilaskirjoituksia varten, vaan elämää, joka on tänään huomenna ja 10 vuoden päästä.”
Opintojen ohjaus on valintojen viidakossa entistä tärkeämpää. Ei ole samantekevää, miten ja milloin se tehdään. Riittävä ohjaus edellyttää, että yhdellä opinto-ohjaajalla on korkeintaan 250 ohjattavaa. Jos erityistä tukea tarvitsevia nuoria on joukossa, niin kokonaismäärää kannattaa pienentää, jotta oikea-aikainen ohjaus ja tuki voidaan nuorelle antaa. Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien hyvien tavoitteiden toteutuminen ja jatko-opintokelpoisuuden onnistunut saavuttaminen on koko Suomen ja yksittäisen oppilaan elämässä tärkeää.
Oppiminen on enemmän kuin tiedon lisäämistä. Monilla lapsilla ja nuorilla on puutteita oppimisvalmiuksissa. Oppimaan oppimisen taitoja jokainen tarvitsee koko elämänsä ajan. Professori Hautamäki on sanonut: ”On kuin jättäisi oppijan heitteille, jollei hänelle opeteta oppimaan oppimisen taitoja. ”Myös koulutuksellista syrjäytymistä voidaan ehkäistä käyttämällä tähän kehitettyjä ohjelmia, riittävää opintojen ohjausta ja hankalammissa tilanteissa myös oppilashuollon apua. Ongelmia voitaisiin ehkäistä jo varhaisessa vaiheessa puuttumalla, esimerkiksi iltapäivähoitoryhmiä lisäämällä, luokkakokoja pienentämällä ja oikea-aikaisella moni ammatillisella tuella - naapuriapua unohtamatta.
Elämässä olennainen opitaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Aikuisen tehtävä on sanoa lapselle ja nuorelle: Olen tässä auttaakseni sinua. Itseluottamus on positiivinen uskomus itsestä ja kyvystään kohdata haasteet. ilman epäonnistumisen pelkoa.
Valtiovallan huoli opintojen viivästymisestä on ymmärrettävää, mutta keinoksi tarjotut ammatti tai yliopisto-opintojen aloituksen kiirehtiminen ilman riittävää omaa motivaatiota, tuskin ratkaisisi asiaa - opinto-oikeuden ajallinen rajoittaminen vielä vähemmän. Riittävä opintotuki, ohjaus ja luottamus työpaikan saamiseen valmistumisen jälkeen, auttaisivat varmasti enemmän.
Koulun tulee osaltaan valmistaa lasta ja nuorta myöhemmin tarvittaviin taitoihin. ”Ei ole sinänsä merkityksellistä harjoitella tiettyä koetta tai ylioppilaskirjoituksia varten, vaan elämää, joka on tänään huomenna ja 10 vuoden päästä.”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)