Ennaltaehkäisy ja varhainen tuki kuntoon!

Helsingin ensi vuoden budjetissa panostetaan ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen, jotta kaikki voimat eivät menisi tulipalojen sammuttamiseen. Näin käy, jos asuinalueet päästetään eriytymään ja huono-osaisuus kasautuu muutamiin kaupunginosiin. Eriarvoistumisen ehkäisy on aina kannattavaa. Keskeisin tapa palvelujen varmistamisen lisäksi ovat kaavoitus ja asuntopolitiikka. Segregaation ehkäisy on syy vaatia pääkaupunkiseudun kuntien yhdistymistä.

Lasten ja nuorten sivuun jäämiskehitys pitää pysäyttää nykyistä varhemmin. Siksi positiivisen diskriminaation raha kouluissa ja päiväkodeissa voi tuoda lisää ammattilaisia lasten ja nuorten arkeen alueilla, joissa tarve on suurin. Tällainen lisätuki on parasta mahdollista syrjäytymisen ehkäisyä. 90- luvulta asti olen tehnyt valtuustossa aloitteita päiväkotiryhmien pienentämistä. Nyt päästään alkuun. Satsaukset päiväkotiryhmien pienentämiseen ja perheneuvolan lisävakanssit tukevat osaltaan lapsiperheiden arjessa jaksamista ja lapsen tervettä kasvua.

Toinen sydämenasiani on kysyntää vastaava koululaisten iltapäivätoiminta. Ruotsissa alle 12-vuotiailla on oikeus iltapäivätoimintaan, mikäli huoltaja on samaan aikaan työssä tai opiskelemassa. Koululaisten ryhmämuotoisen iltapäivätoiminnan aikataulut joustavat siellä vanhempien työ- ja opiskeluaikojen mukaan. Joustavuus hoitoratkaisuissa on meillä vielä iso haaste esimerkiksi ilta- ja viikonlopputöitä tekevien yksinhuoltajien pienten koululaisten hoitoratkaisuissa. Budjetin mukaan iltapäivätoimintaa tarjotaan jatkossa riittävästi myös toisluokkalaisille! Tämä on suuri parannus nykytilanteeseen, jossa yli 800 tokaluokkalaista on jäänyt vaille iltapäiväkerhopaikkaa. Tämä on ollut Helsingin häpeäpilkku!

Kaikkea ei ole voitu ennaltaehkäistä. Myös lastensuojelun toimenpiteitä tarvitaan. Lastensuojelun valtakunnallinen rakennemuutos perhehoidon lisäämiseksi on ajankohtainen. Budjetin mukaisesti ensi vuonna panostetaan lisää lastensuojelun ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja perhehoidon edellytysten vahvistamiseen. Olen erityisen iloinen, että budjettineuvottelujen tuloksena on tullut lisää rahaa lapsiperheiden köyhyyserojen tasoittamiseksi ennaltaehkäisevän toimeentulotuen avulla esimerkiksi harrastuksiin ja lomatoimintaan.

Sosiaaliviraston tavoitteena on tukea kotona lapsiaan hoitavia vanhempia ja vahvistaa vanhempien välistä yhteisöllisyyttä ja vertaistukea. Julkisuudessa esillä ollut Torpparinmäen perhetalon siirto päivähoidon vastuualueelle, ei pitäisi vaikuttaa toiminnan sisältöön. Organisaatiomuutosta perustellaan sillä, että perhetalojen toiminta on hyvin lähellä leikkipuistotoiminnan sisältöä ja tavoitteita. Asiaa ei olla tuomassa lautakunnan päätettäväksi. Minulle on luvattu, että toiminta ei muutu.

Elämme taloudellisesti epävarmoja aikoja. Budjetti on tehty kuitenkin parhaan mahdollisen tiedon mukaan. Investoinnit uuteen Helsinkiin ovat kannattavia. Syömävelkaa palvelujen rahoittamiseksi ei oteta, vaan kaikki velanotto käytetään investointeihin. Palveluiden tulee olla valmiina uusilla alueilla, kun uudet asukkaat muuttavat. Hyvä kaupunki syntyy siitä, että viheralueet ja palvelut ovat lähellä ja joukkoliikenne toimii. Ollaan yhteydessä!

Lisää opiskelupaikkoja nuorille!

Toisen asteen yhteishaun tulokset saatiin kesäkuussa jolloin myös peruskoulun päättötodistuksen tänä keväänä saaneet tiesivät jatko-opiskelupaikkansa. Monelle päivä on ollut onnen päivä, mutta osalle myös surun ja pettymyksen päivä, kun todistuksen keskiarvo ei olekaan riittänyt toivottuun opiskelupaikkaan.

Ensisijaisten hakijoiden määrä ammatilliseen koulutukseen Helsingissä kasvoi edelleen viime vuodesta. Ammatillisessa koulutuksessa Helsingissä on yhä samat suosikkialat: av-viestintä, musiikki, kauneudenhoito, hiusala, matkailuala ja lääkeala.

Helsingin lukioiden hakijamäärä pysyi viime vuoden tasolla. Ongelmana Helsingissä on liian vähäinen ammatillisen oppilaitoksen opiskelupaikkatarjonta. Suosituimpien alojen paikkoihin on niin paljon tungosta, että keskiarvon pitää olla reilusti yli 8. Aina sekään ei riitä.

Helsingissä peruskoulun 9. ja 10. luokilla oli kuluvan lukuvuoden alussa 6 101 oppilasta. Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen hakijoita oli kaikkiaan 12 966. Aloituspaikkoja on 8 309 kpl, eli vain noin kaksi kolmasosaa hakijoista voi saada opiskelupaikan. Valtakunnallisessa yhteishaussa helsinkiläisyys ei tuo etua Helsingissä sijaitseviin opiskelupaikkoihin.

Nuorten suosimien kulttuurialojen aloituspaikkoihin on valtakunnallisesti ehdotettu jopa 3000 aloituspaikan karsintaa. Lyhytnäköinen koulutusalojen lisääminen tai vähentäminen on tuttu ilmiö aiemminkin. Nokia-buumi synnytti tekniikan alalle paljon opiskelupaikkoja, joita nyt karsitaan. Töitä ei olekaan valmistuneille löytynyt. Silloinkin puhuttiin työvoiman tarpeeseen vastaamisesta koulutuspaikkojen lisäämistä tehtäessä.

Jopa 40 000 nuorta alle 25 -vuotiasta on Suomessa vailla ammatillista koulutusta tai koulutuspaikkaa. Lisäksi liian moni keskeyttää aloittamansa opinnot. Työ- ja koulutuspaikkojen ulkopuolisuuteen jäämisen riski lisääntyy olennaisesti 20 ikävuoden jälkeen. Paljon sitä ennen pitää toimia eikä odottaa putoamista ennen kuin toimitaan. Vanhenevalla Helsingillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren pudota.

Jos sosiaalivirastossa olisi kolme luukkua nuorille, joista yksi takaisi varman kesätyöpaikan, toinen opiskelupaikan ja kolmas olisi toimeentulotukiltiski, niin olen varma, että pelkän toimeentulotukiluukun jono olisi nuoria vähiten kiinnostava. Olisikin järkevää saada kaupungin ja valtion yhteistyönä lisää toisen asteen opiskelupaikkoja Helsinkiin. Kaupungin ja yrityksien yhteistyönä olisi järkevää mahdollisaa moninkertainen määrä kesätyöpaikkoja nuorille. Nuoria on turha syyttää laiskuudesta, jos ei ole töitä ja opiskelupaikkoja ole riittävästi tarjolla!

Ammatillisessa koulutuksessa on 10 opintoviikon verran vapaavalintaisia opintoja. Jo nyt ns. ”urheiluamis” mahdollistaa liikunnan runsaan valitsemisen. Miksei myös musiikkia, kuvataidetta, draamaa, audiovisuaalista viestintää voisi valita nykyistä huomattavasti enemmän osana mitä tahansa ammatillista tai ammattikorkeakoulututkintoa? Tämä voisi motivoida monia jaksamaan teoreettista opiskelua ja samalla saamaan kokonaisvaltaisen kasvun eväitä elämäänsä. Miksi ei myös yliopistossa?

En usko että yhdelläkään insinöörillä, sairaanhoitajalla, LVI-asentajalla, kokilla, lähihoitajalla, bussikuskilla tai siivousalan ammattilaisella menisi hukkaan omavalintainen taideaineiden opiskelu tutkinnon osana. Päinvastoin. Motivaatiota opiskella ja jaksaa vuosia pidempään yhä haastavammassa työelämässä tulisi rutkasti lisää. Samalla syntyisi valtavasti lisää uusia kulttuurialan työpaikkoja eikä nuoria kiinnostavia opiskelupaikkoja karsittaisi liian kovalla kädellä. Isäni neuvo on hyvä tähänkin päivään: ”Opiskelkaa mikä kiinnostaa ja menkää töihin mihin pääsette.”

Koskelan terveysasemaa tarvitaan!

Koskelan terveysaseman kohtalo puhuttaa. Eikä syyttä. Väestön kasvu ja monipuoliset terveysasemapalvelut antaisivat synergiaetua myös tulevaisuudessa mahdolliselle monipuoliselle vanhusten keskukselle Koskelan sairaalan alueella.  Terveysaseman likeisestä sijainnista hyötyvät myös Koskelan sairaalan lähiseutujen asukkaat jo nyt. Nykyisen Koskelan terveysaseman, joidenkin tilat, kannattaisi silti remontoida riittävään kuntoon.

Valitettavasti terveyslautakunta päätti toisin. On lyhytnäköistä käyttää päätöksenteon pohjana joko-tai  -vaihtoehtoa eli nykyisen terveysaseman isoa remonttia tai siirtämistä Oulunkylään. Oulunkylän terveysasemalla on tilan ahtautta eikä sinne jatkossakaan luvata täyden palvelun asemaa tai edes laboratoriopalveluita! Terveenä ehkä jaksaa matkustella eri busseilla eri puolille Helsinkiä laboratorioon ja röntgeniin, mutta sairaana vaatimus on melko kohtuuton.

Miksi juuri Koskela, kaikista lakkautuslistalla olleista terveysasemista, on ainoa, jonka terveyslautakunta päätti lakkauttaa? Asukkaiden laaja vastustus ja terveyslautakunnan päättäjiin vetoaminen ei ole auttanut. Eikä valitettavasti tässä tapauksessa myöskään oma vaikutusvaltani yksittäisiin terveyslautakunnan jäseniimme.  Eniten harmittaa huonojalkaisten vanhusten ja lapsiperheiden puolesta, kun he yrittävät jatkossa rattaineen mahtua busseihin. Vuorovälissä on toivomisen varaa erityisesti päivisin.

Henkilökunnan kannalta jonkun päätöksen tekeminen voi olla todennäköisesti helpompi vaihtoehto kuin jatkuva epätietoisuus ja odottaminen. Riittävät remontit pitäisi silti tehdä ajallaan, jotta mikään rakennus ei joutuisi lakkautusuhan alle osittain remontin kalleuteen vedoten. Terveysasemien yhdistyminen edellyttää psykiatrian siirtoa Malmille. Olisiko parempi, että psykiatrian palveluja saisi matalalla kynnyksellä useammalta terveysasemalta eikä vain isoista keskittymistä?

Nyt on voimassa vapaa oman terveysaseman valintaoikeus. Tosin jatkossa ei voi valita Koskelan terveysasemaa. Myös Vallilan terveysasema on siirtymässä Kalasatamaan. Mihin terveysasemalle Sinulla olisi toimivimmat yhteydet? Hammashoitolan siirtyminen Koskelasta Oulunkylään on vaikeaa niellä lasten ja vanhusten takia. Kesken koulupäivän hammashoitolakäynti hankaloituu.

Yhdistetyllä Oulunkylän terveysasemalla olisi perusvastaanottotoimintaa kahdessa kerroksessa. Neuvola saisi oman kerroksensa ja lisäksi saataisiin keskittymä ns. erityistyöntekijöiden palveluja omaan kerrokseensa. Olin muutama vuosi sitten asukastilaisuudessa, jossa esiteltiin Oulunkylän terveysaseman siirtyminen Koskelaan. Nyt tehtiin päinvastoin.

Silloin sanottiin että siirrosta ei varsinaisesti tulisi edes säästöjä. Miksi se sitten tehtäisiin väestön kasvualueella, jossa myös vanhusten määrä kasvaa? Jos Koskelan kaipaamaan remonttiin ole rahaa terveysviraston budjetissa, niin miksi terveyslautakunta ei anonut riittävästi rahaa valtuustolta?

Minkä kokoinen on hyvä terveysasema? Kuinka kaukana kotoa se voi sijaita, että matka on vielä kohtuullinen? Näitä kysymyksiä pohditaan Helsingissä vielä pitkään. Kannatan sekä Oulunkylän että Koskelan terveysasemien säilyttämistä. Olisi hölmöläisten peiton jatkamista lakkauttaa toinen. Molempia tarvitaan vanhentuvassa ja lapsistuvassa Suomessa.

Tukea nuorten ja lapsiperheiden ja ikäihmisten arkeen!

Hyvinvointivaltiomme reiluus näkyy arjessa hyvinä palveluina niin ikäihmisillä kuin lapsillakin. Tärkeintä on hyvä arki. Siihen kuuluvat kohtuuhintaiset asumis- ja hoitoratkaisut. Lapsiperheissä perhevapaiden jälkeen arkea rajaavat perheen ja työn tai opiskelun yhdistämismahdollisuudet. 6kk+6kk+6kk -mallissa mahdollistuu vanhemmuuden kulujen tasaisempi jako mies- ja naisvaltaisten alojen kesken sekä isällekin parempi mahdollisuus olla lapsen kanssa. Yksinhuoltajat voisivat käyttää koko 18kk ajan. Valinta on aina perheen. Perhe tarvitsee yhteiskunnan tuen ja arvonannon kasvatustyön tueksi.

Osalla väestöstä menee paremmin kuin koskaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole päässeet osallisiksi kasvun hedelmistä. Lapsiperheiden köyhyys on yhteiskunnallisesti vakava asia. Määräaikaiset ja perusteettomastikin ketjutetut pätkätyösuhteet ovat lisääntyneet. Helsingissä asumisen hinta tekee monelle tulevaisuuden suunnittelun vaikeaksi. Rahahuolet heijastuvat lapsiinkin. Aikuinen voi olla fyysisesti kotona, mutta ei ole psyykkisesti läsnä.

Suomalaisen yhteiskunnan suuri vitsaus on yksinäisyys. Se vaikuttaa monen elämään vauvasta vaariin. Masennus on työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen suuri syy. Yksinäisyys on monen mielenterveysongelman taustalla sekä syynä että seurauksena. Köyhyyden ja yksinäisyyden pitkittynyt liitto vahvistaa syrjään jäämistä, josta on hankalaa palata.

Ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa ja helpompaa kuin niiden korjaaminen. Syy- ja seurasuhteiden yhteyksiä nähdään välillä huonosti. Puhutaan kadonneesta vanhemmuudesta ilman, että tiedostetaan työelämän ja perheen yhä vaikeampaa yhteensovittamista. Kumpi joustaa? Työelämä vai perhe? Ruotsissa työnantajien odotetaan joustavan pienten lasten vanhempien ilta- ja yötyöajoissa. Jos se ei mitenkään onnistu, niin kunta maksaa tarvittaessa hoitajan kotiin ilta- ja yövuorojen ajaksi samalla asiakasmaksulla kuin päivähoitomaksu on muutenkin. Ruotsissa alle 12-vuotiailla on myös oikeus iltapäivätoimintaan, mikäli huoltaja on töissä tai opiskelemassa. Missään muussa Länsi-Euroopan maassa kuin Suomessa ei jouduta jättämään alle 10- vuotiaita yksin tai pitkiksi ajoiksi ikäistensä seuraan koulun jälkeen. Suomi on maa, jossa ihannoidaan varhaista itsenäistymistä. Juuri siksikö olemme myös maa, jossa erilaisten riippuvuuksien hoitoon kuluu vuosittain satoja miljoonia euroja?

Vanhukset eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, kuten eivät lapset ja nuoretkaan. Varmaa on kuitenkin, että ikäihmisten fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn ylläpitäminen on tulevaisuuden kannalta tärkeää. Kun itse ei enää pysty tuetustikaan huolehtimaan itsestään kotona, niin ympärivuorokautinen palveluasuminen on monelle turvallinen paikka.

Tarkan euron aikana ja erityisesti nyt vapaaehtoistyön vuonna toivotaan avuksi vapaaehtoisia joskus silloinkin kun tehtävä vaatii vankkaa ammattitaitoa ja sitoutumista. Vapaaehtoistyön ydin on kuitenkin vertaisuus ja vierellä viipyminen. Että on aikaa olla. Aika on välittämisen tärkein mittari. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Niitä kaipaa jokainen.

Rauhaan ei ole tietä...

Arkeamme varjostaa reaaliajassa uutisoitu Afrikan pohjoisosien valtioiden kansannousu ja sen epäinhimilliset, veriset taltuttamisyritykset. Sotien ja maanjäristysten arki vyöryy olohuoneisiimme ja myös lastemme arkeen. Tuleeko sota tänne? kysyy moni lapsi TV:n ääressä. Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia vähän.

Varmaa on, että ilman sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden lisäämistä maailman rauha ei etene. Viholliskuvien varassa toimiminen lisää väkivallan uhkaa kaikkialla. Rauhan työ alkaa kotoa ja lähiympäristöstä. Se ei ole helppoa, mutta mahdollista. Lasten ja nuorten tulevaisuuden takia kannattaa yrittää tehdä mitä voi. ”Rauhaan ei ole tietä. Rauha on tie!”

Koulutustakuu nuorille!

Koulutustakuu eli lukio tai ammatillinen tutkinto on järkevää taata kaikille nuorille.
Nyt on ongelmana, että tavoitteena on vain saada nuoret peruskoulusta jatko-opintoihin, mutta oppilaitoksesta valmistuminen ei ole ollut painopisteenä selkeästi. Siksi panostustakaan opintojen tukemiseen ei ole ollut riittävästi.

Koulutustakuu toisi mukanaan selkeästi painetta resurssoida oppilaanohjaus, terveydenhoitaja-, psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä erityisopettajan tuki toisella tavalla. Mittareiden kehittäminen ja erilaisten tukipalvelujen poluttaminen on haaste. Sitä tehdään mitä mitataan.

Nuorten koulutuksellinen syrjäytyminen voidaan ehkäistä. Pudokkaisiin ei ole varaa. Lapset ja nuoret ovat tärkein luonnonvara vanhentuvassa Suomessa. On kaikkien etu huolehtia nuorista hyvin.

PAMAUS-hanke kaupungintalolla

Minulla oli ilo olla mukana oppilaiden kanssa Pamaus-hankkeiden esittelyssä kaupungintalolla.
Uutena mukana on kannanottojen käsittely. Oppilaat toivat selkeästi esille kouluruoan raaka-aineiden ja ruoan makuongelmat tai terveydenhoitajan liian vähäinen aika oppilaita varten. Turhaan virkamiehet vastasivat ikäänkuin puolustellen nykykäytäntöä.

Toivon,että virkamiehet tiedostavat,että nuoret antavat heille tuhannen taalan paikan ajaa parempaa tilannetta. On selvää, että kouluruoan raaka-aineiden hinta on kohtuuttoman pieni. ON selvää, että terveydenhoitajia tarvitaan kouluissa enemmän. Matalan kynnyksen apu ja tuki on aina inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavin.

PIenet koululaiset ja yksin vietetyt iltapäivät, illat, yöt..

Helsinki ei ole varannut riittävästi iltapäivätoimintapaikkoja 1. - 2. -luokkalaisille ensi syksynä. Erityisesti 2.luokkalaisia on jäämässä vaille turvallista iltapäiväpaikkaa jopa yli 600!
Kuitenkin kyse on hyvin halvasta vahvasti ennaltaehkäisevästä toiminnasta.
Kaupunki saa valtionosuutta 57%:lle toiminnasta ja lisäksi asiakasmaksut kattavat niin suuren osan, että puuttuu vain 1 miljoona euroa/vuosi, että kaikille haluaville 1. - 2. luokkalisille järjestyisi valtion osuutta saava paikka.

Suomi on maa, jossa ihaillaan varhaista itsenäistymistä. Lapsen pitäisi saada olla riippuvainen aikuisesta lapsena riittävän kauan. Ehkä siksi Suomessa kuluu satoja miljoonia erilaisten aikuisten riippuvuuksien hoitoon vuosittain.

10 tuntia yksin viikossa 14 -vuotiaalle tuottaa oireita. Kaikki eivät yksinolosta syrjäydy, mutta omanarvon tunteeseen se ei voi olla vaikuttamatta. Tämä taas vaikuttaa kaikkeen. Kumuloituvasti. Aika on välittämisen tärkein mittari. Helsingillä on varaa hoitaa koululaisiaan iltapäivisin.

Vielä vaikeampi ongelma on vuorotyössä käyvien pienten koululaisten yksin olo iltaisin, viikonloppuisin ja jopa öisin. Työnantajien on syytä joustaa, jotta näin ei tapahdu. Tai sitten pitää saada kohtuuhinnalla hoitaja kotiin tai lapselle sopiva perhepäivähoitaja koti-illoiksi tai -öiksi huoltajan työssäkäynnin ajaksi.

Ruotsissa alle 12-vuotiailla on oikeus iltapäivätoimintaan ajalla, jolla huoltaja on työssä tai opiskelemassa. 1.- 2. -luokkalaiset ovat ryhmämuotoisessa toiminnassa ja 3.-6.- luokkalaiset avoimessa toiminnassa. Näin olisi järkevää tehdä Suomessakin. Lapsuus on tärkein luonnonvara.