sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

MITEN KINESTEETTINEN OPEKIN OPPII?

Kinesteettinen oppimistyyli vaatii tekemistä ja liikettä oppimisen tueksi. Parasta on, jos näen opettajan liikkeen. Kansakoulussa liitutaulun paras puoli oli oppimisen kannalta, että näki käden liikkeen livenä opettajan kirjoittaessa tesktiä taululle. Opittava asia tuli puhuttuna ja kirjoitettuna näkyviin toisiaan suht saman aikaisesti vahvistaen. Näin ainakin minulle jäi asiat mieleen.

Oppikoulussa opetukseen tuli piirtoheitin. Opettaja lätkäisi tunnin alussa etukäteen käsin kirjoittamansa kalvot, joita sitten keskityttiin kopioimaan koko tunnin ajan -  jos sai selvää. Opettajan puheen kuunteleminen oli hankalaa, sillä se ei tahdistunut mitenkään kopioitavan tekstin kirjoittamisen kanssa. En muista oppikoulussa näiltä tunneilta mitään oppineeni.

Powerpoint-esitys, jossa teksti tulee tahdistetusti vasemmalta oikealla tai lause kerrallaan klikattuna opettajan puhuessa samaan aikaan samaa asiaa, jättää ainakin minulle vahvan muistijäljen ja asiat jäävät mieleen.

Tieto-kursseilla ja opetustilan edessä olevaa suurta nettiruutua katsoessa valkokankaalta olisi paras, jos opettaja oikea-aikaisesti näyttäisi SmartBoard taululta -käsi hiirenä - mistä milloinkin pitää klikata. Ja mieluiten puhuen samalla, mitä on tekemässä. Ollaanko klikkaamassa ruudun oikealta,vasemmalta, ylhäältä vai alhaalta. Olisi paras toistaa asia muutaman kerran heti perään. Mieluiten puhuen ohjeet ääneen ja tehden myös liike samalla. On aina ilo olla sellaisella kurssilla tai luennolla, jossa näytetään selkeästi mihin konkreettiseen kohtaan nettisivulla pitää mennä klikkailemaan. Nyt ollaan!

Hätääntyminen on helposti seurauksena ryhmässä tyhmäksi tai hitaaksi leimautumiselle -  iso este oppimiselle.Myönteinen ja kannustava ilmapiiri on kinesteettiselle oppijalle äärimmäisen tärkeä. Kinesteettisellä oppijalla riittää usein kysyttävää ja pienikin oikea-aikainen vastaus voi viedä oppimista harppauksittain eteenpäin.

Perinteinen koulu opettaa usein parhaiten visuaalisia ja jonkin verran auditiviisen oppimistyylin oppijoita. Kinesteettiset on aiemmin siirretty vähinäänin erityisluokille elleivät sitten ole olleet huippu-urheilijoita. Olen onnellinen, että sain 14 vuotta sitten NLP-kurssilla tiedostaa olevani vahvuuksiltani kinesteettinen oppija. Ja lisäksi kokonaisuuden ensin tarvitseva, jotta voi oppia yksityiskohdat. Kantapään kautta ja rautalangasta vääntämällä, kun olen jotain oppinut, niin saman osaan muillekin  -  ainakin kinesteettisille oppijoille - opettaa. Ei ole sattumaa, että minusta tuli erityisopettaja.

lauantai 15. syyskuuta 2012

KOULUTUKSELLA EHKÄISTÄÄN SYRJÄYTYMISTÄ

Nuorten syrjäytymistä ja sivuunjäämiskehitystä voidaan ehkäistä myös koulutuksen keinoin Joustavaa valintaa ammatilliseen tutkintoon ei saa lopettaa. Se on monen motivoituneen, mutta keskiarvoltaan heikon ainoa toivo päästä kiinnostavaan ammattitutkintoon esim. harrastuneisuuden perusteella. Terveydelliset syyt ja diagnosoidut oppimisvaikeudet ovat monen nuoren arkea ja olleet merkittäviä joustavan valinnan kriteereitä. On tärkeää mahdollistaa joustava valinta edelleen 1. hakutoiveeseen ja toiseenkin, jos kyseessä on sama perustutkinto. Näin aiemmin toimittiin. Nyt suunnitellaan, että jatkossa toisen asteen yhteishaussa 10. luokilta ja ammattistartilta saisi 1. hakutoiveeseen 2 pistettä vähemmän kuin 9. luokalta hakeva. Tämä romuttaisi kymppiluokkien ja ammattistartin mielekkyyden. Kaksi hakutoivepistettä vastaa puolen numeron keskiarvoa. Jos kymppiluokkalainen haluaisi parantaa mahdollisuuksiaan päästä haluamaansa perustutkintoon, niin pitäisi nostaa vähintään kymmenen arvosanaa päättötodistuksesta! Tämä ei ole kovinkaan monelle 10. luokan oppilaalle realistinen tavoite. Halutaanko tukea vai rangaista? Ongelman ydin on, että ammatillisia perustutkintolinjojen aloituspaikkoja on yksinkertaisesti aivan liian vähän - erityisesti pääkaupunkiseudulla. Parempi ratkaisu olisi lisätä pienryhmiä ja 2-4 x vuodessa alkavia aloituspaikkoja ammatillisiin perustutkintoihin Tanskan mallin mukaisesti - erityisesti työvoimapulan aloilla. Tällöin nuorille ei tulisi kokonaista välivuotta jos ei opiskelupaikka ole heti toteutunut. Välivuodet jättävät jälkensä. Hyvässä ja pahassa.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Haasteita ja parannuksia sosiaalivirastoon!


Sosiaaliviraston raamibudjetti vuodelle 2013 on 1,289 miljoonaa euroa. Sillä järjestetään helsinkiläisten tärkeitä palveluja kaiken ikäisille. Palkankorotukset ovat uutena jo sisällä budjettiraamissa. Noin 8 miljoonaa euroa pitäisi säästää vuoden 2012 tasosta toimintaa tehostamalla! Kieltämättä haastava yhtälö väestön lisääntyessä.

Suurimmat haasteet ovat päivähoidon väestöennusteiden ja todellisten lasten lukumäärän kohdalla. Erityisesti ylimitoitetun kerhotoimintatavoitteen takia. Tilahankkeita pitäisi saada kiireesti käyntiin, mutta se edellyttää ajantasaisia väestöennusteita. Tosin kerhoja on suunniteltu edelleen ylioptimisesti lisättävän budjetin paikkaamiseksi. Kysyntä ei ole vastaavasti vielä lisääntynyt. Jos päivähoidon kerhopaikkojen kysyntä pysyy nykyisellään, niin päivähoidon budjetissa on tiedossa ainakin 8 miljoonan euron vaje.

Toinen iso haaste on toimeentulotuen ennuste: toimeentulotuen normien korotukset ovat lisänneet toimeentulotukimenoja, mutta esitys perustuu toimeentulotuen pitämiseen nykytasolla. Taloustilanne voi huonontua ja toimeentulotuen tarpeen ennustaminen vuodelle 2013 on tänä vuonna äärimmäisen vaikeaa.

Sosiaali- ja terveysviraston yhdistäminen on odotettu asia. Organisaatiomuutoksien alussa on turhaa odottaa säästöjä. Päinvastoin. Onnistuneeseen yhdistymisprosessiin kannattaisi varata resursseja, jotta erialiset työkulttuurit hitsautuisivat yhteen – asiakkaan parhaaksi.

Kärkihankkeet ohjaavat osaltaan budjetin valmistelua. Yhtenä kärkihankkeena on lapsiperheiden kotipalveluiden kehittäminen. Politiikassa kehittäminen tarkoittaa liian usein vähentämistä. Lapsiperheiden kotipalveluita pitäisi ennemminkin lisätä ja laajentaa. Kysyntää on. Tavoite on ensi vuonna lähes tuplata asiakasmäärä 1800 perheeseen. Se ei kerro, montako tuntia apua kukin asiakasperhe saa. Pääkaupungissa suvun tuki alkaa olla harvojen herkkua eikä ainakaan itsestäänselvyys lapsiperheiden arjessa. Lapsiperheiden kotipalvelujen asiakasmaksun pitää tukea matalaa kynnystä hakea apua ajoissa.

Budjettiraamissa on huolestuttavia tehostamishankkeita mm. lapsiperheiden palveluissa 17-18 -vuotiaiden lastensuojelulaitoksessa asuvien nuorten kohdalla. Säästöjen saamiseksi esitetään nopeaa ja tehokasta siirtymistä tuettuun asumiseen. Ehkä joku onnistuu. Jokainen meistä, jonka perheeseen kuuluu 17-18- vuotias nuori, tietää, että harva sen ikäinen on jo valmis asumaan omillaan. Saati sitten rikkonaisesta taustasta tuleva lastensuojelun sijaishuollon apua pitempään tarvinnut nuori. Säästötavoitteet eivät saa mennä lastensuojelun tavoitteiden edelle. Jos jo 17-vuotiaana ammattikoululaisena tai lukiolaisena joutuu kesken vuotta muuttamaan ja vastaamaan omasta arjestaan, niin opiskelu jää siinä selviämistaistelussa helposti taka-alalle. Lyhytnäköinen säästö voi tuoda ison haitan myöhemmin. Perhehoitoa lisätään, lastensuojelun laitoshoitoa vähennetään – toivottavasti ei kuitenkaan etupainotteisesti, vaan tarpeen mukaan.

Selkeämpiä tavoitteita saisi olla myös leikkipuistojen toiminnassa. Ei voi olla tarkoitus, että leikkipuistoista tulee vain pienimpien lasten kerhopaikkoja tai päiväkotien ulkoilualueita. Leikkipuistoja tarvitaan myös kotona olevan vanhemman ja pienen lapsen vapaana alueena ja alakoululaisten avoimen toiminnan tilana koulujen jälkeen ja loma-ajoina. Viikonloppukäyttöä voisi lisätä järjestöjen kanssa yhteistyössä erityisesti alueilla, joissa ei ole omaa nuorisotilaa.

Säästötavoitteista huolimatta myös parannuksia on esitetty moniin palveluihin:
Lastensuojeluun tulee lisää avohuollon työntekijöitä. Se on hyvä. Päivähoitopaikkojen ja -tilojen määrä kasvaa, Päiväkotiryhmiä pienennetään 3-vuotiaiden hoitokertoimen muutosta harventamalla. Ja päivähoidon kerhotoiminnan maksuttomuus jatkuu.

Päihdehuollossa laitospalveluista vähenee paikkoja kysynnän laskun vuoksi ja henkilökuntaa siirtyy avopalveluihin. Toivottavasti toimii. Ensi vuonna kehitysvammaisten laitospaikkoja korvataan kodinomaisemmilla asumispaikoilla. Vaikeavammaisten palveluasumista, henkilökohtaista apua ja päivätoimintaa lisätään.

Vanhusten palveluissa suunnitellaan ostopalveluiden ja pitkäaikaispaikkojen vähennyksiä. Olennainen kysymys onkin, tulee rinnalle avopalveluja riittävästi korvaamaan lisääntyviä tarpeita. Etupainotteisesti ei auta liikaa purkaa laitoshoitoa. Heitteille ei saa jäädä kukaan.

Vanhusten palveluissa parannetaan henkilöstömitoitusta lähemmäksi valtakunnallista suositusta. Viimeinkin. Tätä on odotettu! Toivon myös kuulevani miten näitä päätöksiä toteutetaan. Ollaan yhteydessä!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Manon- voimaannuttava ooppera!

Anna Netrebko on todella upea laulaja ja näyttelijä. En ole aiemmin ollut oopperan ystävä, mutta Metropolitan Oopperan Nauhoitetun version Manonina hän oli eilen aivan huippu. Mieletön pehmeä naisellisuus ja uskottavuus kaiken ikäisten miesten ihailun kohteena. Jules Massenetin oopperaan ei olisi voitu valita parempaa pääosanesittäjää. Siitä jäi vakuuttunut ja voimaantunut olo, josta riittää ammentamista arkeen.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Sosiaali- ja terveystoimi yhdistyy - VIIMEINKIN!

SOTE- seurantaryhmässä saan olla aitiopaikalla.Virkamiehistä koottu muutostiimi tekee pohjaehdotukset ja poliitikot muuttavat niitä mieleisekseen enemmistöpäätöksillä - tai hyväksyvät sellaisenaan. Enemmistö tarvitaan siihenkin. Ensi tiistaina sosiaalilautakunta käsittelee omaa lausuntoaan. Uskon sen muuttuvan pohjaehdotuslausunnosta. Joka toivottavasti myös muuttaa muutostiimin pohjaehdotusta koko uudistuksesta ja jatkossa.

Olennaista on saada ydinprosessien ennaltaehkäisy ja korjaavat toimet samaan osastoon, jotta osa-optimointi loppuisi. On ongelmallista, että päihde-ja mielenterveyspalvelut ovat erillään aikuissosiaalityöstä ja lastensuojelusta, jonka taustalla juuri nämä yleensä ongelmat ovat.

On aika hämmentävää, että hallinnolla on pohjaesityksessä kolme eri osastoa, joissa on yhteensä 1200 ihmistä tällä hetkellä töissä., kun substanssiosastoissa olisi jatkossa 2500 tai jopa yli 6000 henkeä! Hallinnon pitää tukea ydinprosessien toteutumista - ei hankaloittaa niitä.

Tätä prosessia ei kannata tyriä.