maanantai 8. elokuuta 2011

Lisää opiskelupaikkoja nuorille!


Toisen asteen yhteishaun tulokset saatiin kesäkuussa jolloin myös peruskoulun päättötodistuksen tänä keväänä saaneet tiesivät jatko-opiskelupaikkansa. Monelle päivä on ollut onnen päivä, mutta osalle myös surun ja pettymyksen päivä, kun todistuksen keskiarvo ei olekaan riittänyt toivottuun opiskelupaikkaan.

Ensisijaisten hakijoiden määrä ammatilliseen koulutukseen Helsingissä kasvoi edelleen viime vuodesta. Ammatillisessa koulutuksessa Helsingissä on yhä samat suosikkialat: av-viestintä, musiikki, kauneudenhoito, hiusala, matkailuala ja lääkeala.

Helsingin lukioiden hakijamäärä pysyi viime vuoden tasolla. Ongelmana Helsingissä on liian vähäinen ammatillisen oppilaitoksen opiskelupaikkatarjonta. Suosituimpien alojen paikkoihin on niin paljon tungosta, että keskiarvon pitää olla reilusti yli 8. Aina sekään ei riitä.

Helsingissä peruskoulun 9. ja 10. luokilla oli kuluvan lukuvuoden alussa 6 101 oppilasta. Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen hakijoita oli kaikkiaan 12 966. Aloituspaikkoja on 8 309 kpl, eli vain noin kaksi kolmasosaa hakijoista voi saada opiskelupaikan. Valtakunnallisessa yhteishaussa helsinkiläisyys ei tuo etua Helsingissä sijaitseviin opiskelupaikkoihin.

Nuorten suosimien kulttuurialojen aloituspaikkoihin on valtakunnallisesti ehdotettu jopa 3000 aloituspaikan karsintaa. Lyhytnäköinen koulutusalojen lisääminen tai vähentäminen on tuttu ilmiö aiemminkin. Nokia-buumi synnytti tekniikan alalle paljon opiskelupaikkoja, joita nyt karsitaan. Töitä ei olekaan valmistuneille löytynyt. Silloinkin puhuttiin työvoiman tarpeeseen vastaamisesta koulutuspaikkojen lisäämistä tehtäessä.

Jopa 40 000 nuorta alle 25 -vuotiasta on Suomessa vailla ammatillista koulutusta tai koulutuspaikkaa. Lisäksi liian moni keskeyttää aloittamansa opinnot. Työ- ja koulutuspaikkojen ulkopuolisuuteen jäämisen riski lisääntyy olennaisesti 20 ikävuoden jälkeen. Paljon sitä ennen pitää toimia eikä odottaa putoamista ennen kuin toimitaan. Vanhenevalla Helsingillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren pudota.

Jos sosiaalivirastossa olisi kolme luukkua nuorille, joista yksi takaisi varman kesätyöpaikan, toinen opiskelupaikan ja kolmas olisi toimeentulotukiltiski, niin olen varma, että pelkän toimeentulotukiluukun jono olisi nuoria vähiten kiinnostava. Olisikin järkevää saada kaupungin ja valtion yhteistyönä lisää toisen asteen opiskelupaikkoja Helsinkiin. Kaupungin ja yrityksien yhteistyönä olisi järkevää mahdollisaa moninkertainen määrä kesätyöpaikkoja nuorille. Nuoria on turha syyttää laiskuudesta, jos ei ole töitä ja opiskelupaikkoja ole riittävästi tarjolla!

Ammatillisessa koulutuksessa on 10 opintoviikon verran vapaavalintaisia opintoja. Jo nyt ns. ”urheiluamis” mahdollistaa liikunnan runsaan valitsemisen. Miksei myös musiikkia, kuvataidetta, draamaa, audiovisuaalista viestintää voisi valita nykyistä huomattavasti enemmän osana mitä tahansa ammatillista tai ammattikorkeakoulututkintoa? Tämä voisi motivoida monia jaksamaan teoreettista opiskelua ja samalla saamaan kokonaisvaltaisen kasvun eväitä elämäänsä. Miksi ei myös yliopistossa?

En usko että yhdelläkään insinöörillä, sairaanhoitajalla, LVI-asentajalla, kokilla, lähihoitajalla, bussikuskilla tai siivousalan ammattilaisella menisi hukkaan omavalintainen taideaineiden opiskelu tutkinnon osana. Päinvastoin. Motivaatiota opiskella ja jaksaa vuosia pidempään yhä haastavammassa työelämässä tulisi rutkasti lisää. Samalla syntyisi valtavasti lisää uusia kulttuurialan työpaikkoja eikä nuoria kiinnostavia opiskelupaikkoja karsittaisi liian kovalla kädellä. Isäni neuvo on hyvä tähänkin päivään: ”Opiskelkaa mikä kiinnostaa ja menkää töihin mihin pääsette.”