Haasteita ja parannuksia sosiaalivirastoon!

Sosiaaliviraston raamibudjetti vuodelle 2013 on 1,289 miljoonaa euroa. Sillä järjestetään helsinkiläisten tärkeitä palveluja kaiken ikäisille. Palkankorotukset ovat uutena jo sisällä budjettiraamissa. Noin 8 miljoonaa euroa pitäisi säästää vuoden 2012 tasosta toimintaa tehostamalla! Kieltämättä haastava yhtälö väestön lisääntyessä.

Suurimmat haasteet ovat päivähoidon väestöennusteiden ja todellisten lasten lukumäärän kohdalla. Erityisesti ylimitoitetun kerhotoimintatavoitteen takia. Tilahankkeita pitäisi saada kiireesti käyntiin, mutta se edellyttää ajantasaisia väestöennusteita. Tosin kerhoja on suunniteltu edelleen ylioptimisesti lisättävän budjetin paikkaamiseksi. Kysyntä ei ole vastaavasti vielä lisääntynyt. Jos päivähoidon kerhopaikkojen kysyntä pysyy nykyisellään, niin päivähoidon budjetissa on tiedossa ainakin 8 miljoonan euron vaje.

Toinen iso haaste on toimeentulotuen ennuste: toimeentulotuen normien korotukset ovat lisänneet toimeentulotukimenoja, mutta esitys perustuu toimeentulotuen pitämiseen nykytasolla. Taloustilanne voi huonontua ja toimeentulotuen tarpeen ennustaminen vuodelle 2013 on tänä vuonna äärimmäisen vaikeaa.

Sosiaali- ja terveysviraston yhdistäminen on odotettu asia. Organisaatiomuutoksien alussa on turhaa odottaa säästöjä. Päinvastoin. Onnistuneeseen yhdistymisprosessiin kannattaisi varata resursseja, jotta erialiset työkulttuurit hitsautuisivat yhteen – asiakkaan parhaaksi.

Kärkihankkeet ohjaavat osaltaan budjetin valmistelua. Yhtenä kärkihankkeena on lapsiperheiden kotipalveluiden kehittäminen. Politiikassa kehittäminen tarkoittaa liian usein vähentämistä. Lapsiperheiden kotipalveluita pitäisi ennemminkin lisätä ja laajentaa. Kysyntää on. Tavoite on ensi vuonna lähes tuplata asiakasmäärä 1800 perheeseen. Se ei kerro, montako tuntia apua kukin asiakasperhe saa. Pääkaupungissa suvun tuki alkaa olla harvojen herkkua eikä ainakaan itsestäänselvyys lapsiperheiden arjessa. Lapsiperheiden kotipalvelujen asiakasmaksun pitää tukea matalaa kynnystä hakea apua ajoissa.

Budjettiraamissa on huolestuttavia tehostamishankkeita mm. lapsiperheiden palveluissa 17-18 -vuotiaiden lastensuojelulaitoksessa asuvien nuorten kohdalla. Säästöjen saamiseksi esitetään nopeaa ja tehokasta siirtymistä tuettuun asumiseen. Ehkä joku onnistuu. Jokainen meistä, jonka perheeseen kuuluu 17-18- vuotias nuori, tietää, että harva sen ikäinen on jo valmis asumaan omillaan. Saati sitten rikkonaisesta taustasta tuleva lastensuojelun sijaishuollon apua pitempään tarvinnut nuori. Säästötavoitteet eivät saa mennä lastensuojelun tavoitteiden edelle. Jos jo 17-vuotiaana ammattikoululaisena tai lukiolaisena joutuu kesken vuotta muuttamaan ja vastaamaan omasta arjestaan, niin opiskelu jää siinä selviämistaistelussa helposti taka-alalle. Lyhytnäköinen säästö voi tuoda ison haitan myöhemmin. Perhehoitoa lisätään, lastensuojelun laitoshoitoa vähennetään – toivottavasti ei kuitenkaan etupainotteisesti, vaan tarpeen mukaan.

Selkeämpiä tavoitteita saisi olla myös leikkipuistojen toiminnassa. Ei voi olla tarkoitus, että leikkipuistoista tulee vain pienimpien lasten kerhopaikkoja tai päiväkotien ulkoilualueita. Leikkipuistoja tarvitaan myös kotona olevan vanhemman ja pienen lapsen vapaana alueena ja alakoululaisten avoimen toiminnan tilana koulujen jälkeen ja loma-ajoina. Viikonloppukäyttöä voisi lisätä järjestöjen kanssa yhteistyössä erityisesti alueilla, joissa ei ole omaa nuorisotilaa.

Säästötavoitteista huolimatta myös parannuksia on esitetty moniin palveluihin:
Lastensuojeluun tulee lisää avohuollon työntekijöitä. Se on hyvä. Päivähoitopaikkojen ja -tilojen määrä kasvaa, Päiväkotiryhmiä pienennetään 3-vuotiaiden hoitokertoimen muutosta harventamalla. Ja päivähoidon kerhotoiminnan maksuttomuus jatkuu.

Päihdehuollossa laitospalveluista vähenee paikkoja kysynnän laskun vuoksi ja henkilökuntaa siirtyy avopalveluihin. Toivottavasti toimii. Ensi vuonna kehitysvammaisten laitospaikkoja korvataan kodinomaisemmilla asumispaikoilla. Vaikeavammaisten palveluasumista, henkilökohtaista apua ja päivätoimintaa lisätään.

Vanhusten palveluissa suunnitellaan ostopalveluiden ja pitkäaikaispaikkojen vähennyksiä. Olennainen kysymys onkin, tulee rinnalle avopalveluja riittävästi korvaamaan lisääntyviä tarpeita. Etupainotteisesti ei auta liikaa purkaa laitoshoitoa. Heitteille ei saa jäädä kukaan.

Vanhusten palveluissa parannetaan henkilöstömitoitusta lähemmäksi valtakunnallista suositusta. Viimeinkin. Tätä on odotettu! Toivon myös kuulevani miten näitä päätöksiä toteutetaan. Ollaan yhteydessä!